Saavuttamaton Graal. Intertekstuaalisuus Volter Kilven Parsifalissa

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia Volter Kilven romaanin Parsifal (1902) intertekstuaalisia suhteita sen edeltäjiin, keskiajalla ilmestyneisiin Chrétien de Troyesin Perce-valiin (n. 1100) sekä Wolfram von Eschenbachin Parzifaliin (n. 1200), jotka ovat Kilven teoksen subtekstejä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa hyödynnetään Kiril Taranovskin subtekstianalyysiä, jonka avulla tarkastellaan teosten väliltä löytyviä lainoja. Kilven romaanin symbolistinen konteksti on tutkimuksen lähtökohta, jonka kautta teosten välisiä lainoja tulkitaan. Keskeistä on selvittää, miten symbolistinen estetiikka vaikuttaa keskiaikaisten subtekstien käyttöön ja mitä lainat merkitsevät symbolismin kannalta. Lainoissa ilmeneviä eroja ja vastaavuuksia ja niiden kautta muodostuvia uusia merkityksiä tulkitaan symbolismin merkityssuhteiden kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti Parsifalin henkilöhahmoa ja subtekstien vaikutusta siihen. Teoksissa kuvataan kehitystarinaa, jonka keskiössä on Graalia tavoitteleva, kokematon Parsifal, joka henkisen kasvun kautta saavuttaa lopulta Graalin kuninkuuden. Graalin myytti on universaali kertomus, jolla on pohjansa sekä kristillisessä että pakanallisessa perinteessä. Symbolismin aikakaudella ihannoitiin myyttisiä aiheita ja keskityttiin kuvaamaan ihmisen sisäisyyttä, keskiajalla puolestaan vallalla oli trubaduurilyriikka, johon liittyi ja ritarien ja ristiretkien ihannointi. Keskiaikaisten runoelmien ideaali käsitys puhdassydämisestä ja hyveellisestä ritarista toistuu Kilven Parsifalissa ja antaa hedelmällisen pohjan symbolistiselle tulkinnalle. Niin ikään naisten palvonnalla oli keskiajalla erityinen rooli, heitä pidettiin pyhinä ja jumalallisina. Nainen esitetään myös Kilven Parsifalissa ihanteellisena ja puhtaana, mutta toisaalta myös degeneroituneena ja dekadenttina hahmona, jonka rooli Parsifalin matkan eri vaiheissa on ratkaiseva. Synnin ja puhtauden teemat vuorottelevat teoksis-sa. Tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti Pirjo Lyytikäisen käsitystä symbolismista ja dekadenssista saman kolikon kahtena eri puolena. Symbolismiin nivoutui dekadenssi, joka toi melankolian ja kaipuun ideaalin kauneuteen ajalle ominaiseksi ihanteeksi. Symbolismin melankolian ja ideaalin yhteenkietoutumisen taustalla voi havaita Friedrich Nietzchen ja Arthur Schopenhauerin filosofian, joiden periaatteita käytetään tutkimuksessa analyysin tukena. Parsifalin hahmossa on yhtymäkohtia vanhojen mytologioiden hahmoihin, joista tutkimuksessa korostetaan erityisesti Narkissoksen hahmoa sen korostuneen symbolismiin liitetyn kytkennän vuoksi.