Kun vaan rehtori on korvat auki. Koulun kehittämisellä pedagogista hyvinvointia

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia perusopetuksen rehtoreiden käsityksiä siitä, miten rehtori johtaa opettajakuntaansa ja koulua oppivan organisaation suuntaan. Tutkimus etsii vastauksia koulun kehittämisen ja pedagogisen hyvinvoinnin yhtymäkohtiin. Tutkimus on perusopetuksen rehtoreiden keskuudessa Salossa tehty tapaustutkimus, jonka tiedonkeruu ajoittui vuosille 2008–2011. Tutkimuksen ensimmäinen osa oli tulevaisuusverstas (n=14). Verstaan pohjalta tutkimukselle syntyi teoreettinen viitekehys ja aineiston keräämistä jatkettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla (n=14). Tulokset toimitettiin nettiportaaliin, jossa haastatteluun osallistuneilla rehtoreilla oli mahdollisuus kommentoida analyysia. Kun teoriaohjaava analyysi oli saatettu käsitekarttojen muotoon, rehtorit osallistuivat palauteverstaaseen, missä ryhmäkeskustelujen avulla validoitiin tutkimustuloksia. Tutkimuksen taustafilosofia on fenomenologia: se tutkii rehtoreiden havaintoihin ja kokemuksiin perustuvia käsityksiä tutkimusalueesta. Rehtoreiden käsitykset oman koulunsa osaamisen tasosta perustuivat kokemusperäiseen tunteeseen, joka syntyy oman joukon tuntemisesta. Rehtorit eivät pystyneet järjestelmällisesti selvittämään, millaista osaamista ja osaamisen tarvetta koulussa on. Omaan toimintatapaansa rehtorit liittivät tunneälyn, jonka avulla he kokivat voimaannuttavansa opettajakuntaansa opettajien itsensä ja koko kouluorganisaation kehittämisen suuntaan. Tutkimukseen osallistuneilla kouluilla ei ollut kirjoitettuja kehittämis-suunnitelmia ja -tavoitteita, mutta rehtorit sanoivat sellaisten olevan selvillä heillä itsellään. Rehtorit totesivat, että opettajien täydennyskouluttautuminen on lähinnä opettajien omista motivaatioista lähtöisin eikä se yksittäisenä tapahtumana kehitä koulun kollektiivista osaamista ja oppivan organisaation syntymistä. Varsinaisia toimenpiteitä oppivan organisaation kehittämiseksi ei tehty. Rehtorit kuitenkin katsoivat pedagogisen hyvinvoinnin kokemuksen kehittyvän koulussa. Rehtoreiden käsitysten mukaan esimiehen tuki sekä osaamisen kokemus vahvistavat hallinnan tunnetta, joka toimii hyvinvoinnin kokemuksen lähtökohtana. Pedagogisen hyvinvoinnin kokemukseen liittyy turvallinen ja avoin toimintakulttuuri. Rehtorit kuvailivat toimivansa eri opettajien kanssa eri tavoin. Rehtoreiden mukaan osaaminen, hallinnan tunne ja pedagoginen hyvinvointi muodostavat kolmikannan, mikä noudattaa myös aiempia DCS-teoriaan pohjautuvia tutkimustuloksia hallinnan tunteen ja hyvinvoinnin yhteydestä.

This research aims to study the perceptions of the basic school principals in leading the education staff and the school towards learning organization. It researches the crossings of school development and pedagogical wellbeing. This study is conducted as a case study in Salo, a town in southern Finland, among basic school principals during the years 2008-2011. The first phase of the study was a future workshop (n = 14) which set the theoretical framework of the school development. Data collection was continued with thematic interviews (n = 14). Data was then loaded to an Internet portal where the informants had the possibility to give feedback of the analysis. Theory-based, analysed material was produced as mind maps and the principals (n = 14) were invited to feedback workshop where they had a chance to discuss about the analysis. This study bases on the phenomenological re-search philosophy; the aim is to open the principals´ understanding of the research area. Principals´ perceptions about the level of knowledge in their own school have its ground on experience-based feeling which arises from knowing one´s own staff. The principals could not clarify what kind of knowledge, or need of knowledge exist at schools. The principals enclose emotional intelligence to their way of action: through this they empowered teachers towards development directions of teachers and school organization. Schools did not have written development plans but the principals said they had a clear idea of those by themselves. Principals said that the teachers´ participation in continuous education is based mostly on teachers´ own motivation and as single occurrence it does not develop the collective knowledge at school nor it helps creating the learning organization. Specific actions for developing learning organization did not occur. However, the principals described the development of pedagogical well-being at schools. Leader´s support and the sense of knowledge stregthen the sense of coherence, which is the basis for wellbeing. Safe and open culture enhances the pedagogic wellbeing.The principals interact differently with different teachers. Knowledge, sense of coherence and pedagogic wellbeing form a triangle which supports the former research results based on DCS-theory about the relation of sense of coherence and wellbeing.