Pankin notariaattipalvelut – asiantuntijan vastuu sivullista kohtaan

Pro gradu -tutkimuksen keskeisin tavoite on selvittää perusteita pankin notariaattipalveluiden tarjoajan vastuun laajenemiselle yli välittömän toimeksiantosopimussuhteen. Tutkimus on rajattu vain Suomen oikeuteen ja tutkimusasetelmasta seuraa, että vastuun henkilöllisen ulottuvuuden laajentumisen tilanteista tutkimuksessa perehdytään nimenomaisesti sivullisintressitilanteisiin. Tutkimus on toteutettu lainopillisesti. Suomen laissa ei säädetä suoraan välittömän sopimussuhteen ylittävästä vastuusta, joten lainsäädännön jäädessä vähemmälle korostuvat tutkimuksessa sopimusoikeuden yleiset periaatteet sekä korkeimman oikeuden tulkintakäytäntö ja oikeustieteellinen tutkimus. Tämä johtaa etsimään ja jäsentämään tutkimusongelman kannalta merkityksellisiä oikeusperiaatteita ja reaalisia argumentteja tarkkojen tulkintasuositusten tarjoamisen sijaan. Tutkimus osoittaa, että välittömän sopimussuhteen ylittävää vastuuta tulee arvioida sopimusvastuun normien mukaisesti deliktivastuun sijaan, ja sitä voidaan pitää eräänä sopimusvastuun erityistapauksena. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että pankin notariaattipalveluiden tarjoajan vastuu voi ulottua yli toimeksiantosopimussuhteen, jos vastuun syntymistä voidaan puoltaa riittävillä reaalisilla argumenteilla. Tällaisia perusteita ovat muun muassa pankin notariaattipalvelun tarjoajan ja sivullisen välinen erityissuhde ja pankin notariaattipalvelun tarjoajan mahdollisuus ennakoida vahinkoriski. Lisäksi kaksiasianosaissuhteen rajoituksesta poikkeamista voidaan perustella vaihdannan reaalisen rakenteen huomioonottamisella sekä sivulliselle syntyneellä perustellun luottamuksen suojaamisella.

In Finland banks are allowed to provide legal services along with other banking services. The Main goal of this Master´s Thesis is to find out whether, under the Finnish law, it is generally possible to held a specialist of a bank legal department liable for a defect in his performance towards a party that he is not in contract with. Thesis is limited to Finnish law and the research method is legal docmatics. Though contractual obligations are mostly limited to the contracting parties, the results of this research shows that there are several situations in Finnish law, both in legislation and in case law, when professional like bank’s specialist is held liable for the damages towards third party. It is obvious that these exceptions weaken the privity of contract doctrine’s status as a general legal principle. According to the results of this research, the specialist’s liability to the third party is considered as a special form of contractual liablility so therefore it should be based on contractual liability norms instead of the law of torts. However, it turns out to require always good grounds based on real arguments to state that banks specialist should have a contractual liability for the damages beyond the privity of contract. Such real arguments include that there must be some proximity between bank’s specialist and the third party, which means that it has been possible for bank’s specialist to identify the injured party and to foresee the damages that the faultiness of his performance will inflict on the third party. Another important argument for deviation from the privity rule is that systematics of law of obligations should adapt itself to the development of society and provide protection for the reasoned expectations of the parties.