Roles of leadership in complex environments : Enhancing Knowledge Flows in Organisational Constellations through Practice-Based Innovation Processes

Global challenges, complexity and continuous uncertainty demand development of leadership approaches, employees and multi-organisation constellations. Current leadership theories do not sufficiently address the needs of complex business environments. First of all, before successful leadership models can be applied in practice, leadership needs to shift from the industrial age to the knowledge era. Many leadership models still view leadership solely through the perspective of linear process thinking. In addition, there is not enough knowledge or experience in applying these newer models in practice. Leadership theories continue to be based on the assumption that leaders possess or have access to all the relevant knowledge and capabilities to decide future directions without external advice. In many companies, however, the workforce consists of skilled professionals whose work and related interfaces are so challenging that the leaders cannot grasp all the linked viewpoints and cross-impacts alone. One of the main objectives of this study is to understand how to support participants in organisations and their stakeholders to, through practice-based innovation processes, confront various environments. Another aim is to find effective ways of recognising and reacting to diverse contexts, so companies and other stakeholders are better able to link to knowledge flows and shared value creation processes in advancing joint value to their customers. The main research question of this dissertation is, then, to seek understanding of how to enhance leadership in complex environments. The dissertation can, on the whole, be characterised as a qualitative multiple-case study. The research questions and objectives were investigated through six studies published in international scientific journals. The main methods applied were interviews, action research and a survey. The empirical focus was on Finnish companies, and the research questions were examined in various organisations at the top levels (leaders and managers) and bottom levels (employees) in the context of collaboration between organisations and cooperation between case companies and their client organisations. However, the emphasis of the analysis is the internal and external aspects of organisations, which are conducted in practice-based innovation processes. The results of this study suggest that the Cynefin framework, complexity leadership theory and transformational leadership represent theoretical models applicable to developing leadership through practice-based innovation. In and of themselves, they all support confronting contemporary challenges, but an implementable method for organisations may be constructed by assimilating them into practice-based innovation processes. Recognition of diverse environments, their various contexts and roles in the activities and collaboration of organisations and their interest groups is ever-more important to achieving better interaction in which a strategic or formal status may be bypassed. In innovation processes, it is not necessarily the leader who is in possession of the essential knowledge; thus, it is the role of leadership to offer methods and arenas where different actors may generate advances. Enabling and supporting continuous interaction and integrated knowledge flows is of crucial importance, to achieve emergence of innovations in the activities of organisations and various forms of collaboration. The main contribution of this dissertation relates to applying these new conceptual models in practice. Empirical evidence on the relevance of different leadership roles in practice-based innovation processes in Finnish companies is another valuable contribution. Finally, the dissertation sheds light on the significance of combining complexity science with leadership and innovation theories in research.

Globaalit haasteet, kompleksisuus ja kasvava epävarmuus luovat kehityspaineita johtamiselle, henkilöstölle ja sidosryhmille sekä erilaisille organisaatioiden välisille yhteistyömuodoille. Tähän haasteeseen johtamisen teoreettiset mallit eivät kovin hyvin pysty tällä hetkellä vastaamaan. Ensinnäkin väitetään, että johtamisen teoriamallit eivät sovellu käytäntöön ennen kuin myös ne saadaan nostettua teollisesta aikakaudesta tietokaudelle. Lisäksi nähdään, että monet johtamismallit perustuvat edelleen lineaarisen kehityksen ajatukseen tai uudempien mallien soveltamisesta käytäntöön ei löydy riittävästi kokemuksia. Johtamisen teoriamalleihin liittyy vielä usein uskomus siitä, että organisaation johdon on mahdollista saavuttaa ja ymmärtää kokonaisvaltaisesti hyvän päätöksenteon edellyttämä tieto. Kuitenkin monissa yrityksissä yhä suurempi osa työntekijöistä on asiantuntijoita, joiden työ ja siihen liittyvät rajapinnat ovat niin haastavia, että johtajat eivät kykene yksin hahmottamaan niihin liittyviä näkökulmia ja ristikkäisvaikutuksia. Yksi tämän väitöskirjatyön keskeinen tavoite onkin lisätä ymmärrystä kuinka organisaatioissa ja sidosryhmissä toimivia henkilöitä voisi tukea kohtaamaan eri toimintaympäristöt käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan avulla, tunnistaa tilanteita ja tapoja, joilla niihin reagoidaan ja tapoja, joilla eri konteksteja ja siten koko organisaatiota sekä yhteistyötä muiden sidosryhmien kanssa voitaisiin kehittää yhteistä lisäarvoa tuottavaksi toiminnaksi asiakkaita varten. Väitöskirjan päätutkimuskysymys on asetettu siten, että se lisäisi ymmärrystä miten johtamista tulisi kehittää monimuotoisissa toimintaympäristöissä. Kokonaisuudessaan tätä väitöstutkimusta voidaan luonnehtia pääasiallisesti laadulliseksi, useista tarkastelukohteista muodostuvaksi tapaustutkimukseksi. Tutkimustavoitteisiin ja - kysymyksiin vastataan kuuden tieteellisen artikkelin avulla hyödyntäen erilaisia tutkimusmenetelmiä. Käytettyjä päämenetelmiä ovat haastattelut, toimintatutkimus ja tilastollinen tutkimus. Tutkimuksessa keskitytään suomalaisiin yrityksiin. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan eri organisaatioissa sekä ylä- (johto) että alatasoilla (työntekijä), eri organisaatioiden välisessä yhteistyössä sekä organisaatioiden ja asiakasyritysten välisissä konteksteissa. Päähuomio keskittyy organisaation sisäisten ja ulkoisten tasojen tarkasteluun, jotka toteutetaan käytäntölähtöisessä innovaatiotoiminnassa. Tulosten mukaan johtamista käytäntölähtöisessä innovaatiotoiminnassa voidaan kehittää Cynefin (the Cynefin framework), Kompleksisuusjohtamisen (Complexity Leadership Theory) sekä Transformatiivisen johtamisen -teoriamallien avulla. Sellaisenaan ne eivät tue nykypäivän haasteita, mutta sulauttamalla ne käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan prosesseihin saadaan aikaan kokonaisuus, joka on mahdollista myös implementoida organisaatioihin. On yhä tärkeämpää tunnistaa monimuotoisia ympäristöjä ja niiden eri konteksteja sekä rooleja organisaatioiden ja sidosryhmien välisessä toiminnassa, että päästään parempaan vuorovaikutuksessaen strategisten tai ns. virallisten toimenkuvien ylitse. Innovaatioprosessin etenemisen kannalta oleellinen tietämys ei välttämättä ole johtohenkilön hallussa, ja näin ollen johtamisen roolina onkin tarjota välineitä ja areenoita, jotta eri toimijat voivat viedä kehitystä eteenpäin. Jotta voidaan saavuttaa emergenssiä tai innovaatioita organisaatioiden ja eri yhteistyömuotojen toiminnassa, jatkuvan vuorovaikutuksen sekä tiedonkulun integroimisen mahdollistaminen ja tukeminen on erittäin tärkeää. Tutkimuksen keskeisenä kontribuutiona on uusien tai ns. vähän empiiristä näyttöä omaavien johtamismallien soveltaminen käytäntöön. Empiiriset osoitukset johtamisen roolien merkityksestä sekä niiden yhteydestä suomalaisten yritysten käytäntölähtöisissä innovaatiotoiminnoissa ovat myös tärkeitä kontribuutioita. Tutkimuksessa on myös määritelty monimuotoisen toimintaympäristöön tunnistamiseen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tutkimus tuo uutta tietoa kompleksisuustieteen sekä johtamis- ja innovaatioteorioiden tutkimuskentän yhdistämisen merkityksestä.