Kouluttajien käsityksiä rivimuotoisen aliupseerikoulutuksen haasteista

Rivialiupseerikoulun (riviAUK) koulutuskäytännöt ja -periaatteet sekä joukkotuotantoperiaate poikkeavat monilta osin perinteisestä aliupseerikoulusta (AUK). Koska puolustusvoimien asiakirjoissa ei tunneta hyvin käsitettä riviAUK, tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä on rivimuotoinen aliupseerikoulutus eli riviAUK ja minkälaisia käsityksiä riviAUK:n kouluttajilla on riviAUK:n haasteista. Tässä tutkimuksessa haasteilla ymmärretään erityispiirteitä, vaatimuksia, mahdollisuuksia ja ylimääräistä vaivannäköä, jotka erottavat riviAUK:n niin sanotusta perinteisestä aliupseerikoulutuksesta. RiviAUK:n toteuttaminen on tyypillistä joukoissa, joissa johtajien lisäksi myös miehistö palvelee 362 vuorokautta ja jossa käytetään teknisesti haastavaa kalustoa, esimerkiksi panssarivaunuyksiköissä.

Tutkimuksen tavoitteet pyrittiin saavuttamaan hyödyntämällä fenomenografisen tutkimuksen teoriaa sekä metodologisena lähestymistapana että tutkimusaineiston analyysiprosessin työkaluna. Fenomenografia on laadullisesti suuntautunut empiirinen lähestymistapa, joka tutkii ihmisten erilaisia käsityksiä ympäröivästä maailmasta. Varsinaisena aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Tutkimuksessa esimerkkinä olevan ilmatorjuntapanssarivaunujoukkueen rivialiupseerikoulutuksen parissa työskentelee asiaa hyvin eri näkökulmista lähestyviä henkilöitä. Haastateltaviksi valittiin Panssariprikaatista kuusi rivialiupseerikoulutuksen parissa työskentelevää peruskoulutukseltaan eri aselajien ja toimialojen edustajaa.

Varsinaisina tutkimustuloksina voidaan pitää fenomenografisen analyysiprosessin avulla muodostettua kuvauskategoriasysteemiä, jossa kuvaillaan riviAUK:n kouluttajien käsityksiä riviAUK:n haasteista eri kategoriatasoilla. Muodostuneet kuvaus- eli ylemmän tason kategoriat ovat Sisältö ja määrittely, Kouluttaminen, Kouluttajan rooli, Johtajakoulutus ja johtaminen sekä Oppilaiden ammattitaito. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että kouluttajat kokivat koulutustulosten perusteella onnistuneensa työssään ja suunnittelemaan koulutuskokonaisuuden, jonka mukaan saadaan joukkotuotettua ryhmäkiinteydeltään ja sodan ajan tehtävien osaamisen osalta hyviä joukkoja. Toisaalta taas koulutuskaluston haasteellisuuden ja muiden erityispiirteiden vuoksi kouluttajat kokivat oppilaiden koulutustaidollisten asioiden jäävän keskivertoa heikommalle tasolle.