Johtamisoppien kehityksen vaikutus sotilasjohtajien menestykseen huippuerotuomarina

Tässä tutkimuksessa käsitellään sotilasjohtajia ja huippuerotuomareita. Tarkoituksena on löytää johtamisoppien kehityksestä tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet puolustusvoimissa palvelevien ja samaan aikaan huippuerotuomarina toimivien johtajien menestykseen juuri erotuomarina. Tutkimustyö on rajattu koskemaan vain jalkapallo- ja koripalloerotuomareita, jotka samaan aikaan palvelevat puolustusvoimissa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten johtamisoppien kehitys on vaikuttanut sotilasjohtajien menestykseen huippuerotuomarina. Tutkimuksen aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Haastateltavina oli kuusi suomalaista huppuerotuomaria. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen.

Tutkimuksen teoreettisen taustan määrittely lähtee liikkeelle siitä oletuksesta, että johtamisoppien kehitys on vaikuttanut puolustusvoimissa palvelevien huippuerotuomareiden menestykseen. Tutkimus käsittelee johtamisoppien eli johtamisen teorioiden kehitystä johtamisparadigmojen näkökulmasta, koska ne ovat pitkäkestoisuutensa vuoksi selkeä tapa jäsentää johtamisen historiaa.

Puolustusvoimien nykyisenä johtamissuuntauksena pidetään transformationaalista johtamista. Puolustusvoimissa on vielä paljon esimerkiksi hallinnollisia tehtäviä, joissa tarvitaan rationaalisen johtamisen oppeja. Kysymykseen, ”Mitä johtamisoppeja puolustusvoimissa toteutetaan?” voi vastata, että kaikkia. Puolustusvoimien johtamisen kokonaisuus muodostuu yhdistelmästä transformationaalista ja transaktionaalista johtamista.

Johtamisoppien kehityksestä Suomessa ja puolustusvoimissa on johdettavissa kolme erilaista johtajatyyppiä: autoritäärinen johtaja, karismaattinen johtaja ja tilannejohtaja. Nämä kolme tyyppiä ovat lähellä Lewinin mallia kolmesta johtajatyypistä: autoritäärinen johtaja, karismaattinen johtaja sekä ”laissez faire” eli ”antaa mennä” -johtaja. Viimeinen johtajatyyppi ei tutkijan kokemuksien mukaan ole malli, jolla erotuomaritoiminnassa saavutettaisiin menestystä. Tämän vuoksi sovelletaan Lewinin mallia ja korvataan ”laissez faire” - johtajan tilannejohtajalla.

Johtopäätöksenä voidaan esittää, että johtamisoppien kehitys ja sitä kautta puolustusvoimien johtamisen muutos ihmisläheisempään johtamiseen on auttanut tämän päivän sotilasjohtajia oppimaan pois liiallisesta autoritäärisyydestä ja muokkaamaan omaa johtajuuttaan. Ihmisläheisempään johtamiseen kuuluvien ominaisuuksien, kuten sosiaaliset taidot ja kommunikointikyky omaksuminen myös erotuomaritoimintaan on kehittänyt erotuomareita parempaan suuntaan. Sotilasjohtajuudesta on koettu olevan etua erotuomaritoiminnassa ja erotuomarina toimimisesta on ollut etua virkatehtävissä puolustusvoimissa.