Kompleksisuusteoreettinen näkökulma viranomaisten yhteistoimintaan

Viime vuosikymmeninä tapahtunut globaali kehitys on tehnyt maailmastamme yhä monimutkaisemman ja nopeammin muuttuvan ympäristön. Teknologinen kehitys tukee muutosta mahdollistamalla valtavien informaatiovirtojen liikkumisen. Ihmiset ja organisaatiot verkostoituvat ja muodostavat yhä monimutkaisempia riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita. Kompleksisuus on noussut erääksi keskeiseksi tätä aikakautta kuvaavaksi käsitteeksi.

Yhteistoiminta on ollut perinteinen toimintamalli viranomaistemme keskuudessa. Viime vuosien taloudellinen kehitys on korostanut yhteistoiminnan merkitystä. Viranomaisten yhteistoiminta voidaankin nähdä erilaisten toimijoiden välisenä monimutkaisina riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteiden verkostona. Tämä tutkimus tarkastelee viranomaisten yhteistoimintaa kompleksisuusteoreettisesta näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää yhteistoimintailmiötä johtamisen näkökulmasta, sekä luoda teoreettista perustaa sen myöhemmälle empiiriselle tarkastelulle.

Tutkimuksen pääkäsitteet ovat johtaminen, yhteistoiminta ja kompleksisuus. Nämä termit ohjasivat myös aineiston hankintaa. Aineiston hankinnassa käytettiin apuna bibliometristä sitaatioanalyysiä. Aineistossa korostuvat pääasiassa erilaiset modernin organisaatioanalyysin mukaiset organisaatio- ja johtamisteoriat.

Tutkimuksen tulokset paljastavat kompleksisessa yhteistoimintajärjestelmässä vaikuttavia ilmiöitä ja tarpeita. Keskeisimmät havainnot olivat seuraavat: Yhteistoimintajärjestelmä voidaan nähdä kompleksisena järjestelmänä osana yhteiskunnan isompaa turvallisuusjärjestelmää. Yhteistoimintajärjestelmän tarkoituksena on hallita turvallisuusjärjestelmän väleihin sijoittuvia uhkia, jotka koskevat samanaikaisesti useita eri toimijoita. Yhteistoimintajärjestelmässä korostuu sen jatkuva muutos, sekä vahva tarve itseorganisaatioon. Järjestelmän kehityskulku johtaa kohti osien välisten suhteiden tiivistymistä, mutta ei kuitenkaan kohti täydellistä fuusioitumista. Toiminnan kehittyminen edellyttää erityisesti luottamusta, jatkuvuutta ja yhteistä näkemystä toiminnan rationaalisuudesta. Johtamisessa korostuu innovatiivisuus ja muutoskyky, sekä kaikkien organisaatiotasojen kyky havainnoida ympäristöä ja tehdä päätöksiä.

Tutkimuksen aineiston analyysin perusteella paljastui, että kompleksisesta yhteistoimintajärjestelmästä nousee esiin selkeitä ilmiöitä ja tarpeita, jotka tulee huomioida yhteistoimintaa johdettaessa. Keskeisten tulosten perusteella tutkimus antaa näkökulmia nykyaikaisessa yhteiskunnassa tapahtuvan yhteistoiminnan johtamiselle. Tutkimus luo myös uuden teoreettisen näkökulman viranomaisten yhteistoiminnan tarkasteluun.