Ilmatoiminnan johtaminen Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa kesällä 1944

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Ilmavoimien johtamista kesän 1944 Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa Tali–Ihantalassa, Viipurinlahdella ja Vuosalmella. Ilmavoimien johtamista tarkastellaan erityisesti Kannaksen ilmakomentajan, eversti Richard Lorentzin johtamisen näkökulmasta sekä Ilmavoimien toimintaa joint-operaation näkökulmasta osana Kannaksen suurtaisteluita. Lorentzin toiminnan lisäksi on ollut välttämätöntä syventyä tarkastelemaan Kannakselle rakennettua Ilmavoimien johtamisjärjestelmää ja sen luojaa everstiluutnantti Gustav Erik Magnussonia. Koska kesän 1944 taisteluita tarkastellaan myös joint-operaatio -käsitteen näkökulmasta, on ollut välttämätöntä tarkastella join-käsitettä suomalaisen määritelmän mukaisesti, mutta myös alkuperäisen yhdysvaltalaisen määritelmän mukaisesti.

Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on: miten ilmatoimintaa johdettiin Kannaksen torjuntataisteluissa kesällä 1944. Alatutkimuskysymyksinä ovat Ilmavoimien yleiset järjestelyt kesällä 1944, ja miten ne vaikuttivat muiden puolustushaarojen tukemiseen. Toisena alatutkimuskysymyksenä tarkastellaan oliko kannaksen torjuntataisteluissa Ilmavoimien osalta joint-operaation piirteitä.

Tutkielman lähteet ovat henkilöiden, Ilmavoimien järjestelyiden ja taisteluiden kuvauksien osalta pääosin kirjallisuuslähteitä. Joint-operaatiota avaavina keskeisimpinä lähteinä toimivat yhdysvaltalaiset ohjesäännöt ja suomalaisten asiantuntijoiden näkemykset.

Ilmavoimien näkökulmasta lentojoukkojen johtaminen muiden puolustushaarojen tukemiseksi sujui tilanteeseen nähden varsin hyvin. Merkittävimpinä tekijöinä oli Ilmavoimien Kannaksen johtamisjärjestelmä, joka takasi Ilmavoimien keskitetyn johtamisen kulloiseenkin kriittisimpään suuntaan sekä Kannaksen suunnassa toimineiden lentorykmenttien komentajien toiminnan vapaus ja tiivis yhteistyö Kannaksen ilmakomentajan kanssa. Kesän 1944 torjuntataisteluissa on nähtävissä joint-operaatiolle tyypillisiä piirteitä, mutta ne eivät olleet varsinaisia joint-operaatiota nykyisten määritelmien mukaan. Puolustushaarojen yhteistoiminta perustui enneminkin ennalta sovittuihin toimintatapamalleihin ja tilanteenmukaisiin päätöksentekoihin. Maa- ja Ilmavoimien yhteistoiminnassa oli havaittavissa pyrkimyksiä voimien yhdistämiseen ja toimintojen keskitettyyn käyttöön. Ilma- ja Merivoimien yhteistoiminta Viipurinlahdella jäi lähinnä vähäiseksi ilmatueksi Merivoimien joukoille ennen kaikkea siksi, että Merivoimien joukkoihin ei ollut sijoitettuna Ilmavoimien yhteysupseereita.