Urheilukoulussa palvelleiden urheilijoiden kokemuksia varusmiespalveluksen merkityksestä omalla urheilu-urallaan

Tässä tutkimuksessa on selvitetty urheilijoiden kokemuksia Urheilukoulun varusmiespalveluksen merkityksestä nuorten huippu-urheilijoiden urheilu-uran aikana. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka Urheilukoulusta kotiutuneet urheilijat ovat kokeneet varusmiespalveluksen heidän urheilu-urallaan. Lisäksi tutkimuksessa on selvitetty, kuinka urheilu-ura on jatkunut varusmiespalveluksen jälkeen ja mikä on urheilijan tilanne tällä hetkellä urheilun kannalta. Palvelusajat Urheilukoulussa ovat miehistökoulutuksessa 180 vuorokautta, ja aliupseerikurssilla sekä reservinupseerikurssilla 362 vuorokautta.

Tutkimuksen tulokset on kerätty urheilijoilta postikyselynä. Kysely lähetettiin 437 Urheilukoulussa vuosina 2006 - 2009 palveluksessa olleelle urheilijalle. Vastauksia palautui 126 kpl (N), ja vastausprosentti on 28,8 %. Kyselylomake koostui 60 monivalintakysymyksestä ja 4 avoimesta kysymyksestä. Tulokset on analysoitu IBM SPSS STATISTICS 19 -ohjelmalla.

Tulosten perusteella Urheilukoulu on antanut urheilijoille hyvän mahdollisuuden kehittyä urheilu- urallaan varusmiespalvelusaikana. Urheilijoista 60,8 % oli sitä mieltä, että Urheilukoulun aikana oli hyvä mahdollisuus kehittyä urheilu-uralla. Urheilijoista 29,6 % oli vielä sitä mieltä, että varusmiespalvelus Urheilukoulussa tuki kohtalaisesti heidän urheilu-uraansa. Kysyttäessä urheilijoiden tyytyväisyyttä heille annettuun urheiluvalmennukseen Urheilukoulussa, niin erittäin tyytyväisiä tai hyvin tyytyväisiä oli 42,4 % urheilijoista, ja kohtalaisen tyytyväisiä 41,6 %. Vain 3,2 % urheilijoista ei ollut lainkaan tyytyväisiä Urheilukoulun valmennustoimintaan. Tutkimuksen mukaan 96,8 % suosittelee Urheilukoulua varusmiespalveluspaikaksi muille urheilijoille, ja vain 3,2 % vastanneista on sitä mieltä, että urheilijoiden olisi parempi suorittaa asevelvollisuutensa jollain toisella tavalla. Varusmiespalveluksen jälkeen urheilijoista 66,6 % on pystynyt parempaan ja suunnitelmallisempaan harjoitteluun, ja harjoitusmäärät lisääntyivät 62,4 %:lla urheilijoista varusmiespalvelusaikaan verrattuna. Avoimissa kysymyksissä tuli ilmi, että Urheilukoulun järjestämä leiritys on järjestetty hyvin urheilijoiden kannalta ja urheilijat olivat tyytyväisiä Urheilukoulun järjestämiin kotimaanleirityksiin urheiluopistoilla sekä ulkomailla järjestettyihin valmennusleireihin kansainvälisissä valmennuskeskuksissa. Kyselyyn vastanneista urheilijoista 17 (13,5 %) on lopettanut urheilu-uransa.

Urheilijat ovat pääsääntöisesti olleet tyytyväisiä Urheilukoulussa suorittamaansa varusmiespalvelukseen urheiluvalmennuksen kannalta. Suurin haittatekijä urheilu-uran kehittymiselle varusmiespalveluksen jälkeen on opiskelu 27,1 %:lla urheilijoista. Toiseksi suurimpina haittatekijöinä ovat taloudellinen tilanne sekä loukkaantumiset ja urheiluvammat. Urheilijoista 23,4 %:lla ei ole tällä hetkellä mitään haittatekijöitä kehittyä urheilijana. Urheilijat, jotka olivat lopettaneet urheilun, kertoivat syyksi lopettamiselle loukkaantumisen tai jonkin muun terveydellisen syyn, oman motivaation, työn, opiskelun, taloudellisen tilanteen tai kehittyminen urheilijana oli pysähtynyt.

Urheilijoiden mielestä määrällisen, tehollisen ja taidollisen harjoittelun lisääminen onnistui Urheilukoulussa hyvin. Erilaisia syitä siihen, miksi harjoitusmäärät olivat lisääntyneet harjoittelun osalta, on varmasti monia. Monissa lajiryhmissä yksi syy oli se, että harjoittelu on ollut monipuolisempaa kuin ennen Urheilukoulun aikaa. Iltaisin omatoimisissa harjoituksissa esimerkiksi muiden lajiryhmien urheilijoiden kanssa, on urheilija saanut uusia ideoita omaan valmentautumiseen ja on yleisesti huomannut miten muut huippu-urheilijat harjoittelevat. Näiden havaintojen perusteella voidaan myös todeta, että Urheilukoulussa on riittävästi aikaa valmentautumiseen ja Urheilukoulu luo näin perustan huippu-urheilijan kilpailukaudelle. Kysyttäessä urheilijoilta, millä tasolla he olivat urheilleet ennen Urheilukouluun palvelukseen saapumista, Urheilukoulun aikana ja millä tasolla he kilpailevat tällä hetkellä, niin tulokset olivat muuttuneet erityisesti MM-tasolla. 15,3 % urheilijoista olivat urheilleet MM-tasolla ennen varusmiespalvelukseen saapumista. Vuonna 2010 vastaava tulos on ollut 8,3 %. Tässä tuloksessa voidaan huomata se, että urheilijoiden sarjataso on muuttunut iän myötä ja kilpailu on tämän takia kovempaa. Normaali ikä varusmiespalvelukseen saavuttaessa on 19 – 20 vuotta, jolloin kilpaillaan pääsääntöisesti nuorten sarjoissa. Tällä hetkellä lähes kaikki urheilijat ovat siirtyneet aikuisten sarjaan, jolloin kilpailijoiden määrä on lisääntynyt ja taso on myös koventunut. Valmentajatilanne Urheilukoulussa on hyvä. Urheilukoulu on pyrkinyt palkkaamaan ulkopuolisia valmentajia sellaisille lajiryhmille, joille ei ole lajivalmentajaa tai lajivastaavaa omasta henkilökunnasta. Palkatut valmentajat ovat reservissä olevaa entistä Urheilukoulun henkilökuntaa ja lähialueella olevia siviilivalmentajia.

Tutkimuksessa todetaan, että huippu-urheilijan kannattaa suorittaa varusmiespalvelu Urheilukoulussa urheilu-uran aikana. Urheilukoulun tarjoama valmennusaika on lisääntynyt vuoden 2009 valmennusohjeen käyttöönoton jälkeen ja moni asia on muuttunut Urheilukoulussa sen jälkeen kun suurin osa kyselyyn vastanneista urheilijoista on kotiutunut. Mielestäni urheilijan kannattaisi suorittaa varusmiespalvelu Urheilukoulussa. Urheilijat käyvät sotilaskoulutuksen osalta tiedustelukoulutuksen, joka on koulutukseltaan vaativaa, mutta se myös soveltuu hyväkuntoisille urheilijoille. Saapumiserästä noin 60 % saa johtajakoulutuksen, ja joidenkin urheilijoiden mielestä se on erittäin hyvä asia. Kaikille urheilijoille johtajakoulutus ei välttämättä ole tarpeellinen, ja osa varusmiespalveluksessa olevista huippu-urheilijoista on urheilu-uransa siinä vaiheessa, että asevelvollisuus on heille edullisinta suorittaa 6 kk:n miehistökoulutuksessa.