Ammatin takia liikkumaan? : maavoimien sotatieteiden kandidaattien liikuntakäyttäytyminen

Työn tarkoitus on tutkia maavoimien sotatieteiden kandidaattien liikuntakäyttäytymistä, fyysistä kuntoa ja käsityksiä heidän sodan- ja rauhanajan tehtävien asettamista vaatimuksista, sekä pyrkiä löytämään niiden väliltä vuorovaikutussuhteita. Tällä tutkimuksella saadaan tietoa siitä kuinka paljon, miten ja miksi kohdejoukko liikkuu. Liittyykö upseerien fyysisesti aktiivinen elämäntapa terveyteen tai virkistäytymiseen vai pyrkivätkö upseerit täyttämään itse pohtimiaan vaatimuksia? Tutkimuksella saadaan myös kuva siitä, kokevatko sotatieteiden kandidaatit oman fyysisen suorituskykynsä riittäväksi.

Tutkimuksen tarkoituksena on osittain ilmiön kuvaaminen ja pääpaino on syy- ja seuraussuhteiden löytämisessä sekä tulosten vaikuttimien pohtimisessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko kohdejoukon käsityksillä sodan- ja rauhanajan tehtävien fyysisistä vaatimuksista vuorovaikutusta heidän liikuntakäyttäytymiseensä. Tavoite saavutetaan etsimällä yhteyksiä asenteiden, liikunta-aktiivisuuden, fyysisen kunnon sekä kohdejoukon omien, rauhanajan työelämän ja sodanajan tehtävien vaatimuksiin liittyvien, käsitysten väliltä.

Tutkimus kuuluu fyysisen kasvatuksen aihepiiriin ja on luonteeltaan kvantitatiivinen, mutta varsinaisia hypoteeseja ei ole tehty. Tässä tutkimuksessa on pyritty kirjallisuuskatsaukseen perustuen pohtimaan maavoimien sotatieteiden kandidaattien sodan- ja rauhanajan tehtävien edellyttämiä vaatimuksia ja selvitetty kyselytutkimuksella sotatieteiden kandidaattien liikuntakäyttäytymistä ja mielipiteitä tehtävien vaatimuksista. Tieteellisenä taustana tälle tutkimukselle ovat teoriat fyysiseen aktiivisuuteen ja liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Pääkysymys: ”Onko sotatieteiden kandidaattien käsityksillä sodan- ja rauhanajan tehtävien fyysisistä vaatimuksista vuorovaikutusta heidän liikuntakäyttäytymiseensä?”

Alakysymykset: ”Minkälaiset ovat heidän käsityksensä sodan- ja rauhanajan tehtävien fyysisistä vaatimuksista?” ”Kuinka paljon, miten ja miksi he liikkuvat?” ”Millä tasolla on heidän fyysinen kuntonsa?” ”Onko heidän omasta mielestään heidän fyysinen kuntonsa riittävällä tasolla?” ”Miten he asennoituvat liikuntaan ja kenttäkelpoisuustesteihin?”

Kohdejoukon rauhanajan työnkuvaan kuuluu varusmieskoulutus ja sodanajan tehtäviltään suurin osa heistä on välittömissä taistelunjohtotehtävissä. Heidän rauhan- ja sodanajan tehtävänsä edellyttävät hyvää fyysistä suorituskykyä. Kaksi kolmasosaa kohdejoukosta saavutti 12 minuutin juoksutestissä 2600 metrin tuloksen. Puolet kohdejoukosta jäivät kuitenkin 2800 metrin rajan alle. Santtilan (2006) mukaan sotilaiden maksimaalisen hapenottokyvyn minimivaatimus on 45 ml/kg/min eli noin 2600 metrin tulos. Erikoisjoukkojen vaatimus on 55 ml/kg/min, joka vastaa 2800 metrin tulosta.

Tulosten perusteella fyysisellä kunnolla on eräänlainen vuorovaikutussuhde käsityksiin sodan- ja rauhanajan tehtävien vaatimuksista. Parempikuntoiset mieltävät rauhanajan tehtävät fyysisesti vaativammiksi. Tutkimuksen pää- ja alakysymyksiin saatujen tulosten perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että sotatieteiden kandidaatit ovat saattaneet muuttaa liikuntakäyttäytymistään, koska ovat ehkä todenneet olevansa liian huonossa kunnossa. Omat pohdinnat tehtävien vaatimuksista ja oman fyysisen kunnon riittävyydestä voivat siis vahvistaa positiivista liikuntakäyttäytymistä ja altistaa liikkumaan enemmän.