Ranskan turvallisuuspoliittinen doktriini, sen taustatekijät ja tulevaisuus osana Euroopan unionia

Euroopan yhdentymisen sotilaallinen ulottuvuus on noussut yhä enemmän esille puhuttaessa Euroopan yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ranska on Euroopan integraation kehityksen alusta lähtien ollut yksi asiaa voimakkaimmin ajavista valtioista. Kun Suomikin on sitoutunut kyseiseen kehitykseen, on tärkeää tietää, mihin suuntaan yksi kehitystä johtavista maista on menossa ja Eurooppaa viemässä.

Tutkimuksen päämääränä on ollut selvittää Ranskan turvallisuuspolitiikan luonnetta ja peilata näitä toteutettuun käytännön politiikkaan. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu tekijöitä, jotka ovat johtaneet tiettyihin poliittisiin valintoihin. Näin on pyritty tulkitsemaan Ranskan roolia Euroopan unionissa ja merkitystä EU:n yhteistä ulkoja turvallisuuspolitiikkaa kehitettäessä.

Tutkimuksen aiheesta johtuen käyttökelpoinen ja saatavilla oleva tutkimusmateriaali on kirjoitettua materiaalia, jolloin päätutkimusmenetelmäksi on määrittynyt arvioiva asiakirja-analyysi. Tutkimusaineistona on käytetty Ranskan puolustuspoliittista selon tekoa, EU:n perustuslakia sekä muita virallisia julkilausumia. Ranskalaista näkökulmaa on selvitetty myös Ranskan poliittisen johdon puheiden ja lausuntojen pohjalta. Edellä mainitun aineiston tukena on käytetty lisäksi asiakirjoja ja perusteoksia sekä aikaisempia tutkimuksia.

Tutkimuksessa selvisi, että Ranska on pyrkinyt vahvistamaan rooliaan turvallisuuspoliittisen toimijana viimeisten vuosia ajan ja onnistunut siinä monin tavoin. Ranska pyrkii toimimaan edelleen turvallisuusjärjestöjen ja muiden monikansallis3 ten järjestelyjen puitteissa, kuitenkin lähtökohtanaan maan omat edut. Oletettavaa on, että Ranska pyrkii tulevaisuudessa kasvattamaan rooliaan Euroopan unionissa palauttaakseen heikentynyttä suurvalta-asemaansa.

Ranskan historian merkitys on turvallisuuspoliittisille ratkaisuille ollut aina tärkeä. Asevoimilla on ollut keskeinen rooli maan historiassa ja poliittisessa kehityksessä. Kylmän sodan päättyminen muutti maailmanjärjestystä, jolloin Ranskan oli tarkistettava rooliaan turvallisuusorganisaatioissa ja mukautettava puolustusjärjestelmänsä vastaamaan uusiin uhkakuviin ja lisääntyvän sotilaallisen yhteistyön vaatimuksiin. Ydinpelote säilytettiin Ranskan sotilaallisen voiman tärkeimpänä elementtinä, ja voiman projisoinnin merkitystä alettiin korostaa. Yleisestä asevelvollisuudesta luovuttiin ja muutettiin asevoimat ammattiarmeijaksi

Ranska pyrkii luomaan strategisesti merkittävän Euroopan vastapainoksi Yhdysvaltojen yksinvaltiudelle. Euroopan valtioiden tulee pyrkiä yhä tiiviimpään puolustuspoliittiseen ja sotilaalliseen yhteistyöhön toiminnan kaikilla osa-alueilla. Euroopan unioni on eurooppalaisen puolustuksen pääpilari, mutta Naton rooli on olennainen transatlanttisen yhteyden ylläpitämiseksi sekä EU:n kriisinhallinnan tukena.

EU:n turvallisuuspolitiikan kehittyminen oli vähäistä vuoteen 1997 Amsterdamin sopimukseen saakka, minkä jälkeen unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ottanut usean askeleen kohti puolustusliittoa. Puolustusdimension kehitys on jatkunut EU:n oman kriisinhallinnan muodossa.