Kuinka ryhmänjohtajat motivoivat taistelijoita sotaharjoituksessa toimintakyvyn ylläpitämiseksi

Tutkimuksen aihe on ryhmänjohtajien käyttämät motivointimenetelmät. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia mitä motivointimenetelmiä ryhmänjohtajat käyttävät ylläpitääkseen alaisten psyykkistä toimintakykyä rauhanajan sotaharjoituksessa. Viitekehyksenä tutkimuksessa on motivaatio-teoria, joka nähdään toimintakyvyn ylläpidon osana. Tutkimus on kvalitatiivinen ja luonteeltaan empiirinen. Tutkimuskysymyksiin haetaan vastauksia tapaustutkimuksen avulla.

Tutkimuskysymys on: ”Millä motivoinnin keinoilla ryhmänjohtaja ylläpitää ryhmänsä henkistä toimintakykyä sotaharjoitusolosuhteissa?” Tukevilla tutkimuskysymyksillä on tarkoituksena hakea merkityksiä ja ymmärrystä päätutkimuskysymykselle. Tukevilla tutkimuskysymyksillä selvitetään miten ryhmänjohtajien motivointi vastaa teoreettisia psyykkisen toimintakyvyn ylläpitokeinoja ja miten ryhmänjohtajien käsitykset motivoinnista eroavat käytännön toiminnasta? Lisäksi aineiston pohjalta pohditaan sisäisen ja ulkoisen motivoimisen suhdetta käytännössä.

Motivaation perusteita tutkitaan teoreettisen aineiston pohjalta, joka muodostaa lähtökohdan tapaustutkimukselle. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa selvitetään puolistrukturoidun lomakekyselyn avulla ryhmänjohtajien käsityksiä motivoinnista. Käytännön motivointia tutkitaan käyttämällä havainnointia tutkimusmenetelmänä. Kenttätutkimusvaiheessa lähtötasokyselyyn osallistui yhden perusyksikön ryhmänjohtajat. Havainnoinnissa seurattiin kolmen eri ryhmänjohtajan toimintaa yksi kerrallaan. Tutkimuksen aineistoa analysoidaan induktiivisella analyysimenetelmällä.

Tutkimuksessa ilmeni, että käytännön motivoinnissa painottui ulkoisen motivoinnin menetelmät. Ryhmänjohtajien toiminnasta keskeisimpinä havaintoina nousi esiin alaisten tilannetietoisuuden ylläpidon puute, joka vaikutti taistelijoihin turhautumisena ja motivaation keskittymisenä tehtävän ulkopuolisiin asioihin. Ryhmänjohtajat käyttivät motivoidessaan ulkoisia kannustimia kohtalaisen usein verrattuna esimerkiksi siihen, että toiminnan syitä perusteltiin harvemmin. Rangaistuksilla uhattiin ajoittain, vaikka sitä ei pidetty hyvänä motivointimenetelmänä ennen harjoitusta.

Tutkimuksen tuloksista on nähtävissä, että ryhmänjohtajat tunsivat melko hyvin teoreettisten odotusarvojen mukaiset hyvät motivointimenetelmät. Lähtötasokyselyn vastaukset kuitenkin poikkesivat selkeästi todellisesta toiminnasta. Motivointiin suunnatun huomion määrä ja menetelmät eivät täysin vastanneet lähtötasokyselyn antamia tuloksia eivätkä siten myöskään teoreettisia odotusarvoja. Ryhmänjohtajien teoreettinen motivoinnin tuntemus olisi antanut olettaa havaittua enemmän sisäisen motivoinnin käyttöä, johon liittyy positiivinen motivaation vahvistaminen ja parempi suhtautuminen alaisiin.