Miinantorjunnan nykytila ja kehityssuunnat Itämerellä

Miinantorjunta on taistelua merimiinoja vastaan. Toistaiseksi ase, merimiina, on näyttänyt vetävän pidemmän korren tässä kilpailussa. Tehokas miinantorjunta edellyttää usempien eri menetelmien yhteiskäyttöä. Tämä sitoo paljon resursseja ja on aikaa vievää. Tästä huolimatta tulokset perustuvat aina todennäköisyksiin. Miinojen kehittyminen, miinantorjunnan järjestelmien kallistuminen ja henkilöstön turvallisuuden korottaminen pakottavat kehittämään myös miinantorjuntaa.

Miinantorjunta on 1900-luvulla merisodankäynnin voimakkaimmin kehittyvä ala ja se on syntynyt vasta-aseeksi miinalle. Miinantorjunta on tässä kilpailussa altavastaajan asemassa, sillä se joutuu jälkikäteen vastaamaan miinojen tekniikassa tapahtuneeseen kehitykseen Miinanteknologian kehitys on lisäksi parhaiten salassa pidettyjä sotatekniikan aloja.

Tutkielmassa kerrotaan miinantorjunnasta yleisesti, tarkastellaan merimiinojen kehitystä sekä miinantorjunnan nykytila ja kehityssuuntia itämerellä.

Tutkimus perustuu oppaisiin ja muuhun kirjallisuuteen.

Tutkimusmenetelmänä käytetään dokumenttianalyysia.

Miinantorjunnan nykytilan selvittäminen on luonteeltaan ensisijaisesti kartoittavaa ja siinä keskitytään Itämeren maiden miinantorjunnan nykyisen kalustoon, sen määrään sekä käytössä oleviin toimintamalleihin. Tutkimustyön näkökulma on taktinen ja siinä hyödynnetään kvalitatiivista tutkimusotetta.