Strategic Airlift Capability (SAC) Puolustusvoimien kolmen päätehtävän näkökulmasta

Tutkimuksessa tarkasteltiin vuonna 2009 toimintansa käynnistävää kansainvälistä ilmakuljetusyhteistyöhankketta Strategic Airlift Capability (SAC) puolustusvoimien kolmen päätehtävän näkökulmasta. Strategic Airlift Capability on 10 Nato-maan sekä Ruotsin ja Suomen välinen yhteistyösopimus, jolla varmistetaan raskas ilmakuljetuskyky jäsenmaiden käyttöön seuraavaksi 26 vuodeksi. Raskas ilmakuljetuskyky tuotetaan kolmella SAC-järjestelyn jäsenmaiden yhteisesti omistamalla Boeing C-17 Globemaster III strategisella kuljetuslentokoneella. Tutkimuksen päätutkimuskysymys oli seuraava: Mitkä ovat keskeisimmät SAC-järjestelyn mahdollisuudet ja haasteet puolustusvoimien kolmen päätehtävän näkökulmasta ja mitä toimenpiteitä nämä edellyttävät puolustusvoimilta? Tutkimus oli luonteeltaan kvalitatiivinen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin logistiikan tutkimukseen hyvin soveltuvaa abduktio-menetelmää, jossa teorian kehittäminen ja empiirisen tutkimusaineiston analysointi ja testaus vuorottelevat. Tutkimusasetelma oli hermeneuttinen. Tutkimusaineiston analysoinnissa käytettiin menetelmänä aineistopohjaista sisällönanalyysiä. Kahdella Delfoi-menetelmään perustuvalla kyselyllä selvitettiin puolustushallinnon sekä muiden hallinnonalojen ja siviilitoimijoiden näkemyksiä SAC-järjestelystä. Tutkimuksen yhtenä menetelmänä oli SWOT-analyysi.

Tutkittaessa SAC-hankkeen mahdollisuuksia ja haasteita puolustusvoimien päätehtävien näkökulmasta ilmeni näiden olevan pääosin samantyyppisiä kaikkien kolmen päätehtävän kohdalla. Tutkimuksen mukaan SAC-järjestelyn keskeisimmät mahdollisuudet puolustusvoimien kaikkien päätehtävien näkökulmasta ovat seuraavat: 1. Raskaan ilmakuljetuskyvyn pitkäaikaisesti turvaavaa sopimus 2. C-17 lentokoneiden monikäyttöisyys 3. Kansainväliseen ilmakuljetusyhteistyöhön osallistuminen 4. Kansallisen ilmakuljetustoiminnan kehittäminen Tutkimuksen mukaan SAC-järjestelyn merkittävimmät haasteet kaikkien päätehtävien näkökulmasta ovat seuraavat: 1. Ilmakuljetusten suunnittelu, koordinointi ja johtaminen kansainvälisesti 2. Ilmakuljetusten suunnittelu, koordinointi ja johtaminen kansallisesti 3. C-17 tukeutumiskyvyn luominen kotimaassa 4. SAC-järjestelyn elinkaarikustannusten nousu Edellä mainittujen mahdollisuuksien hyödyntämiseksi ja haasteiden voittamiseksi ja välttämiseksi esitetään seuraavia jatkotoimenpiteitä: 1. Ilmakuljetusten kansallisen suunnittelun, koordinoinnin ja johtamisen toimintatavois-ta päättäminen, vastuuorganisaatioiden riittävä resursointi (henkilöstö) sekä toiminta-ohjeiden laatiminen 2. Hallinnonalojen välisen yhteistyön tiivistäminen ilmakuljetustarpeiden suunnittelussa 3. C-17 koneiden tukeutumiskyvyn varmistaminen infrastruktuurin ja henkilöstön osalta 4. Kansainvälisen ilmakuljetusyhteistyön aktiivinen kehittäminen, painopisteenä poh-joismaisen ilmakuljetusyhteistyö 5. Ilmakuljetusyhteistyön kehittäminen ilmakuljetustoiminnan joustavuutta lisäävillä so-pimuksilla (esim. ATARES-sopimus) 6. SAC-järjestelyn kustannusvaikutusten ennakointi (elinkaarikustannusanalyysi). Jatkotutkimusaiheeksi esitetään SAC-järjestelyn toiminnan analysoimista n. kaksi-kolme vuotta toiminnan käynnistymisen jälkeen. Jatkotutkimuksen tulokset olisivat näin hyödynnettävissä esimerkiksi EATF-toiminnan (European Air Transport Fleet) valmistelussa sekä toiminnan käynnistämisessä 2010-luvun puolivälissä.