Hiilijalanjäljen laskeminen purku- ja korjausrakentamiskohteille

Tämä opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Enviroc Oy:n kanssa. Työn tarkoituksena on ollut kehittää suomalaisiin olosuhteisiin soveltuva laskentamalli purku- ja korjausrakentamiskohteiden hiilijalanjäljelle. Kehitettyä mallia voi käyttää yrityksessä lainsäädännön vaatimusten noudattamisen todentamiseen sekä purku- ja korjausrakentamiskohteiden toimintatapojen vertailuun. Työssä käsitellään purku- ja korjausrakentamiskohteiden hiilijalanjälkeen vaikuttavia asioita, joita ovat työmaan energiankulutus sekä syntyvien jätteiden lajittelu, kuljetukset, käsittely ja hyödyntäminen tai loppusijoitus. Laskentamalli on kehitetty laskemalla esimerkkikohteille hiilijalanjäljet elinkaarimallintamisen avulla. Työssä on tarkasteltu myös vaihtoehtoisia jäteskenaarioita sekä laskentamallin luotettavuutta. Työn lopputuloksena on saatu kolmen eri kokoluokan esimerkkikohteen hiilijalanjäljet ja laskentamallin periaatekaaviot. Jätteiden toimituspisteiden ja jätejakeiden kulkureittien vaihtelevuuden sekä eri kohteista muodostuvien erityyppisten jätejakeiden johdosta yhden kokonaisvaltaisen laskentamallin kehittäminen on haasteellista. Myös tietojen hankinta kohteista ja jatkokäsittelyistä ja etenkin primääritietojen saaminen on ongelmallista. Tämänhetkinen laskentamalli perustuu enimmäkseen sekundääritietoihin ja arvioihin, joten mallin luotettavuuden lisäämiseksi olisi panostettava primääritiedon määrän lisäämiseen. Laskennan perusteella jäteskenaariovaihtoehdoista lajitteleva toimintamalli osoittautui hiilijalanjäljen kannalta suotuisimmaksi pienemmissä kohteissa ja käsittelylaitospainotteinen malli suuressa kohteessa. Merkittäviä tekijöitä kohteiden hiilijalanjälkien muodostumiselle olivat metallien käsittely, jätteiden poltto sekä neitsytraaka-aineista valmistetun teräksen ja fossiilisten polttoaineiden vältetyt päästöt. Merkittävimmiksi kasvihuonekaasuiksi purku- ja korjausrakentamiskohteiden laskennassa osoittautuivat hiilidioksidin lisäksi halogenoidut hiilivedyt ja metaani.

This thesis has been made in co-operation with Lappeenranta University of Technology and Enviroc Oy. Meaning of this work has been to develop a calculation model for the carbon footprint of building demolition and renovation objects in finnish circumstances. Developed model can be used within a company to verify the following of legal demands and to compare different methods of building demolition and renovation objects. This thesis concerns issues that have an effect on the carbon footprint of demolition and renovation objects. Things that affect on carbon footprint are energy consumption of construction site and sorting, transfer, treatment and recycling or disposal of formed waste. In this thesis assessing of carbon footprint is handled by example targets. The carbon footprints of the targets are assessed with life cycle modeling. Also different scenarios for waste and reliability of developed model are considered. As a result of the thesis has been accomplished the carbon footprints of three different objects and basic schemes for calculation. Because of variation of treatment places and routing of wastes and differences of waste components in different objects it is challenging to develop one comprehensive calculation model. Also getting information from the objects and the further treatment of waste is problematic, especially getting primary activity data. The calculation model created is mostly based on secondary and estimated data, so to increase the reliability of the model the amount of primary activity data should be increased. Based on calculations the best method for minimizing carbon footprint in smaller objects is to sort all waste at the working site and take them directly to recycling or disposal places. Best method for the largest object is not to sort any waste at site but take them to waste treatment plant. Important factors for carbon footprints were handling of scrap, combustion of waste and