Kielikeskuksissa toimivien kieltenopettajien käsityksiä ja kokemuksia massayliopiston luomista haasteista

<b>Challenges of mass university conceived and experienced by university language centre language teachers </b> The massification of the university involved not only an expansion but also a transition from one period to another, from elite higher education to mass higher education. Massification cannot be viewed as expansion and structural change but it has to be viewed in a context of a number of changes involving universities, state, economy, society and culture as well as science, technology, education and research. In the Finnish academic context, massification is often associated with negative development and it may be used as an excuse for poor teaching. The objective of the present study is to find out how the mass context is manifested in the work of university language centre language teachers. The data were collected by means of semi-structured questionnaires from 32 language teachers working at language centres at the universities of Helsinki, Jyväskylä, Tampere and Turku in Finland. Both Finnish and native speakers, 6 male and 26 female teachers, were included. All the teachers in the study had taught more than 10 years. The data were complemented by interviews of four teachers and email data from one teacher. Phenomenographic analysis of the informants’ conceptions enabled a description of their experiences of students at a mass university, conceptions of teaching and learning and of issues related to work health. Some conceptions were consonant with earlier results. The conceptions revealed differences between two teacher groups, teachers of subject-specific language, or language for specific purposes (LSP), and teachers of elementary and advanced language courses (general language teachers). For the first, the conceptions of the investigated teachers provided a picture of the students as a member of a mass university. The students were seen as customers who demanded special services to facilitate their studies or were selective about the contents of the course. The finding that appeared only in the LSP teachers’ data was the unengaged attitude towards language study, which appeared as mere hunt for credits. On the other hand, the students were also seen as language learning individuals, but a clear picture of a truly interested language learner was evident in the data of general language teachers. The teachers’ conceptions of teaching and learning revealed a picture of experienced teachers with a long background of teaching, reflecting experiences from different time periods and influences from their own education and illustrating the increasing problems with organizing individual tutoring due to large, heterogeneous groups. It seemed, however, that in spite of the large student groups, general language teachers were able to support the students’ learning processes and to use learner-centred methods, whereas LSP teachers were frequently compelled to resort to knowledge transmission type of teaching. The conditions of the mass university were clearly manifested in the respondents’ conceptions about work satisfaction: there were a number of factors related to administration, teaching arrangements and the status of the language centres that were likely to add to the teachers’ work stress, whereas traditional characteristics of academic work were viewed as promoting work satisfaction. On the basis of the teachers’ conceptions, it is safe to assume that academic mass context and students’ orientations have an effect on the teacher’s approach to teaching, while there is no unequivocal association between mass university teaching and poor teaching.

Yliopiston massoittuminen merkitsee laajenemisen ohella siirtymistä ajanjaksosta toiseen, siirtymistä eliittikorkeakoulutuksesta massakorkeakoulutukseen. Massoittumista ei voi nähdä vain laajenemisena ja rakenteellisena muutoksena, vaan sitä tulee tarkastella lukuisien yliopistoon, valtioon, talouteen, yhteiskuntaan ja kulttuuriin, samoin kuin tieteeseen, teknologiaan, opetukseen ja tutkimukseen kohdistuvien muutosten kontekstissa. Suomalaisessa akateemisessa maailmassa massoittuminen yhdistetään usein negatiiviseen kehitykseen ja se toimii selityksenä huonolle opetukselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten massakonteksti ilmenee kielikeskuksissa toimivien kieltenopettajien toiminnassa. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoitua kyselylomaketta käyttäen 32 kieltenopettajalta, jotka toimivat Helsingin, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistojen kielikeskuksissa. Kaikilla opettajilla oli yli kymmenen vuoden opetuskokemus, ja joukkoon kuuluu 26 naista ja kuusi miestä. Opettajat ovat sekä suomalaisia että syntyperäisiä kieltenopettajia. Aineistoa täydennettiin neljän opettajan haastattelulla ja yhden opettajan sähköpostiaineistolla. Analysoimalla tutkittavien käsityksiä fenomenografisesti voitiin kuvata heidän kokemuksiaan massayliopiston opiskelijoista, käsityksiään opettamisesta ja oppimisesta sekä heidän kokemuksiaan työterveyteen liittyvistä seikoista. Tutkittavien käsityksistä osa oli yhteneviä aiemmissa tutkimuksissa esiin tulleiden käsitysten kanssa. Käsitykset toivat esiin eroja kahden opettajaryhmän, opiskelijan oppialaan liittyvää kieltä opettavien erityisalojen kieltenopettajien ja alkeis- ja jatkokursseja opettavien yleiskielenopettajien välillä. Tutkittavien käsitykset opiskelijoista välittivät ensinnäkin kuvaa opiskelijasta massayliopiston jäsenenä. Opiskelijat koettiin asiakkaina, jotka vaativat erityispalveluja opiskelunsa helpottamiseksi tai olivat valikoivia kurssin sisällön suhteen. Vain erityisalojen kieltenopettajien kokemistapana tuli esiin opiskelijoiden sitoutumaton suhde kieltenopiskeluun, mikä ilmeni pelkkien opintosuoritusten tavoitteluna. Opiskelijat koettiin toisaalta myös yksilöllisinä kieltenopiskelijoina. Vain yleiskielenopettajille välittyi selkeästi kuva kiinnostuneesta kieltenopiskelijasta. Tutkittavien käsitykset opettamisesta ja oppimisesta välittivät kuvaa pitkään opetustyössä olleiden opettajien yhteydestä eri aikakausiin ja saatuun koulutukseen sekä opetuksen ja yksilöohjauksen vaikeutumisesta suurten, heterogeenisten opetusryhmien seurauksena. Käsityksistä kävi ilmi, että yleiskielenopettajat suurista opetusryhmistä huolimatta pystyivät tukemaan opiskelijoiden oppimisprosesseja ja käyttämään oppijakeskeisiä menetelmiä erityisalojen kieltenopettajien joutuessa usein turvautumaan tiedon siirtoon keskittyvään opetukseen. Massayliopiston olosuhteet tulivat tutkittavien työtyytyväisyyttä koskevissa käsityksissä selkeästi esiin: hallintoon, opetusjärjestelyihin sekä kielikeskusten asemaan liittyi monenlaisia työstressiä lisääviä ongelmia, kun taas akateemista työtä leimaavat perinteiset piirteet koettiin työtyytyväisyyttä edistävinä. Tutkittavien käsitysten pohjalta voidaan olettaa, että sekä massakontekstilla että opiskelijoiden suuntautumistavalla on merkitystä opettajan lähestymistavalle opetukseen, kun taas massayliopistossa annettavaa opetusta ei voi yksiselitteisesti yhdistää huonoon opetukseen.