Mining in Developing Countries: A Case Study of Sustainability Challenges

Mining has severe impacts on its surrounding. Particularly in the developing countries it has degraded the environment and signigicantly altered the socio-economical dynamics of the hosts. Especially relocation disrupts people from their homes, livelihoods, cultures and social activities. Mining industry has failed to develop the local host and streghten its governance structures; instead it has further degraded the development of mineral rich third world countries, which are among the world poorest ones. Cash flows derived from mining companies have not benefitted the crass-root level that however, bears most of the detrimental impacts. Especially if the governance structure of the host is weak, the sudden wealth is likely to accelerate disparities, corruption and even fuel wars. Environmental degradation, miscommunication, mistrust and disputes over land use have created conflicts between the communities and a mining company in Obuasi, Ghana; a case study of this thesis. The disputes are deeply rooted and further fuelled by unrealistic expectations and broken promises. The relations with artisanal and illegal miners have been especially troublesome. Illegal activities, mainly encroachment of the land and assets of the mine, such as vandalising tailings pipes have resulted in profits losses, environmental degradation and security hazards. All challenges mentioned above have to be addressed locally with site-specific solutions. It is vital to increase two-way communication, initiate collaboration and build capacity of the stakeholders such as local communities, NGOs and governance authorities. The locals must be engaged to create livelihood opportunities that are designed with and for them. Capacity can also be strengthened through education and skills training, such as women’s literacy programs. In order to diminish the overdependence of locals to the mine, the activities have to be self -sufficient and able to survive without external financial and managerial inputs. Additionally adequate and fair compensation practises and dispute resolution methods that are understood and accepted by all parties have to be agreed on as early as possible.

Kaivostoiminta vaikuttavaa merkittävästi ympäristöönsä. Erityisesti kehitysmaissa se on rappeuttanut luontoa ja muuttanut sosiaalisia ja taloudellisia vuorovaikutussuhteita. Varsinkin pakkomuutot katkaisevat yhteisöjen siteet heidän asuinpaikkaan, elinkeinoihin, kulttuuriin ja sosiaalisiin toimintoihin. Kaivosteollisuus onkin epäonnistunut kehittämään isäntämaataan ja sen hallintoa; sen sijaan se on rappeutanut mineraalirikkaiden kolmansien maiden kehitystä, jotka ovat nykyään köyhimpiä maita maailmassa. Kaivosyhtiöiltä saadut rahavirrat eivät ole hyödyttäneet ruohonjuuritasoa, johon ne kuitenkin vaikuttavat kaikkein kielteisimmin. Varsinkin paikallisen hallinnon ollessa heikko, yhtäkkiset suuret rahamäärät lisäävät epäsuhdetta, korruptiota ja aiheuttavat sotia. Ympäristön tuhoaminen, huono kommunikaatio, epäluottamus ja erimielisyydet maankäytöstä ovat aiheuttaneet ristiriitoja yhteisön ja kaivosyhtiön välille tämän työn tapaustutkimuksessa Obuasissa, Ghanassa. Epärealististiset oletukset ja rikotut lupaukset kärjistävät syviä ristiriitoja. Suhteet käsityöläis- ja laittomien kaivostyöläisten kanssa ovat olleet erityisen vaikeita. Kaivosyhtiön maan ja omaisuuden laiton haltuunotto, esimerkiksi prosessointiputkien vandalisointi ovat johtaneet tuottavuuden laskuun, ympäristövahinkoihin ja turvallisuusriskeihin. Yllämainittuihin haasteisiin tulee vastata paikkakohtaisilla ratkaisuilla. Molemminsuuntaisen kommunikaation, yhteistyön ja kapasiteetin rakentaminen ovat erityisen tärkeää paikallisen yhteisön, kansalaisjärjestöjen ja hallinnollisten elimien kanssa. Paikalliset tulee osallistuttaa elinkeinomahdollisuuksien kehittämiseen heidän kanssaan ja heitä varten. Kapasiteettia voidaan vahvistaa myös lisäämällä paikallisten koulutusta ja kykyjä esimerkiksi naisten lukutaito-ohjelmilla. Projektien tulee olla itsenäisiä ja pystyä selviytymään ilman ulkopuolista taloudellista ja johdannollista panosta, jotta paikallisten riippuvaisuutta kaivokseen voidaan vähentää. Lisäksi korvauskäytännöistä ja ristiriitatilanteiden ratkaisemistavoista, jotka kaikki osapuolet ymmärtävät ja hyväksyvät, tulee sopia.