Survival and Quality of Life among Patients with Severe Lower Extremity Peripheral Arterial Disease

Lower extremity peripheral arterial disease (PAD) is associated with decreased functional status, diminished quality of life (QoL), amputation, myocardial infarction, stroke, and death. Nevertheless, public awareness of PAD as a morbid and mortal disease is low. The aim of this study was to assess the incidence of major lower extremity amputation due to PAD, the extent of reamputations, and survival after major lower extremity amputation (LEA) in a population based PAD patient cohort. Furthermore, the aim was to assess the functional capacity in patients with LEA, and the QoL after lower extremity revascularization and major amputation. All 210 amputees due to PAD in 1998–2002 and all 519 revascularized patients in 1998–2003 were explored. 59 amputees alive in 2004 were interviewed using a structured questionnaire of QoL. Two of each amputee age-, gender- and domicile-matched controls filled in and returned postal self-administered QoL questionnaire as well as 231 revascularized PAD patients (the amount of these patients who engaged themselves to the study), and one control person for each patient completed postal self-administered QoL questionnaire. The incidence rate of major LEA was 24.1/100 000 person-years and it was considerably high during the years studied. The one-month mortality rate was 21%, 52% at one-year, and the overall mortality rate was 80%. When comparing the one-year mortality risk of amputees, LEAs were associated with a 7.4-fold annual mortality risk compared with the reference population in Turku. Twenty-two patients (10%) had ipsilateral transversions from BK to AK amputation. Fifty patients (24%) ended up with a contralateral major LEA within two to four amputation operations. Three bilateral amputations were performed at the first major LEA operation. Of the 51 survivors returning home after their first major LEA, 36 (71%) received a prosthesis; (16/36, 44%) and were able to walk both in- and outdoors. Of the 68 patients who were discharged to institutional care, three (4%) had a prosthesis one year after LEA. Both amputees and revascularized patients had poor physical functioning and significantly more depressive symptoms than their controls. Depressive symptoms were more common in the institutionalized amputees than the home-dwelling amputees. The surviving amputees and their controls had similar life satisfaction. The amputees felt themselves satisfied and contented, whether or not they lived in long-term care or at home. PAD patients who had undergone revascularizations had poorer QoL than their controls. The revascularized patients’ responses on their perceived physical functioning gave an impression that these patients are in a declining life cycle and that revascularizations, even when successful, may not be sufficient to improve the overall function. It is possible that addressing rehabilitation issues earlier in the care may produce a more positive functional outcome. Depressive symptoms should be recognized and thoroughly considered at the same time the patients are recovering from their revascularization operation. Also primary care should develop proper follow-up, and community organizations should have exercise groups for those who are able to return home, since they very often live alone. In rehabilitation programs we should consider not only physical disability assessment but also QoL.

<b>Vaikea-asteista alaraajojen valtimokovettumatautia sairastavien potilaiden eloonjääminen, toimintakyky ja elämänlaatu</b> Alaraajojen valtimokovettumatautia (ASO) sairastavien potilaiden fyysinen toimintakyky ja elämänlaatu heikentyvät taudin edetessä. Oireettomatkin ASO-tautia sairastavat kuolevat sydän- ja verisuoniperäisiin tauteihin muita useammin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli analysoida ASO-taudin takia tehtyjen reisi- ja sääriamputaatioiden ilmaantuvuus ja uusinta-amputaatioiden määrä. Lisäksi analysoitiin amputaatiopotilaiden eloonjääminen, fyysinen toimintakyky ja elämänlaatu sekä verisuonitoimenpiteissä olleiden ASO-potilaiden elämänlaatu. Potilasaineiston muodostivat kaikki 210 vuosina 1998–2002 ASO-taudin takia amputoitua ja 519 verisuonitoimenpiteissä vuosina 1998–2003 ollutta turkulaista. Vuonna 2004 elossa olleet 59 amputoitua haastateltiin käyttäen strukturoitua lomaketta. Heidän elämänlaatuaan verrattiin 118 iän ja sukupuolen suhteen kaltaistetun turkulaisen elämänlaatuun. 519:stä verisuonitoimenpiteissä olleesta 231 täytti elämänlaatua käsittelevän kyselylomakkeen, samoin tekivät heidän 231 iän ja sukupuolen suhteen kaltaistettua verrokkiaan. Kyselylomake oli sama kuin amputoituja haastateltaessa käytetty lomake. Reisi- ja sääriamputaatioiden ilmaantuvuus 24.1/100 000 henkilövuotta (ensimmäinen reisi- tai sääriamputaatio) oli vuosina 1998–2002 suhteellisen suuri. Amputoiduista 21 % kuoli ensimmäisen postoperatiivisen kuukauden aikana ja 52 % ensimmäisen vuoden aikana. Seuranta-ajan kuluessa, (1.1.1998–31.12.2006) 80 % amputoiduista oli kuollut. Amputoitujen ensimmäisen vuoden kuoleman riski oli 7.4-kertainen verrattuna samanikäisiin turkulaisiin. Ipsilateralinen reamputaatio (sääriamputaatiosta reisiamputaatioksi) tehtiin 22 potilaalle (10 %), kontralateralisen alaraajan reamputaatio tehtiin 2-4 amputaatio-operaatiokerralla 50 potilaalle (24 %); kolmelle potilaalle tehtiin primaari bilateraalinen sääri- tai reisiamputaatio. Yhteensä 51 palasi ensimmäisen amputaationsa jälkeen kotiin. Heistä 36 (71 %) sai alaraajaproteesin. Näistä 36:sta 16 (44 %) pystyi kävelemään niin sisällä kuin ulkona. Laitoshoitoon joutuneesta 68 henkilöstä kolmella oli vuoden jälkeen käytössään alaraajaproteesi. Sekä amputoidut että alaraajojen valtimoiden leikkaus- tai pallolaajennustoimenpiteissä olleet kokivat fyysisen kuntonsa huonoksi. Heillä oli yleisemmin depressiivisiä oireita kuin verrokeilla. Laitoshoidossa olevilla amputoiduilla oli yleisemmin masennusoireita kuin kotona asuvilla amputoiduilla. Amputoidut olivat kuitenkin yhtä tyytyväisiä elämäänsä kuin heidän verrokkinsa riippumatta siitä, asuivatko he kotonaan vai laitoksessa. Verisuonitoimenpiteissä olleiden elämänlaatu oli kauttaaltaan huonompi kuin heidän verrokkiensa. Onnistunutkaan verisuonitoimenpide ei parantanut potilaiden koettua toimintakykyä. On mahdollista, että jos ASO-potilaiden kuntouttavat toimenpiteet aloitettaisiin nykyistä aikaisemmin ja tehokkaammin, nämä henkilöt olisivat nykyistä paremmassa fyysisessä kunnossa. Potilaiden toipuessa verisuonitoimenpiteistä pitäisi myös masennusoireet ottaa huomioon ja pyrkiä hoitamaan niitä samanaikaisesti. ASO-potilaille olisi hyvä järjestää systemaattinen seuranta, esimerkiksi perusterveydenhuoltoon, koska perusterveydenhuolto vastaa kotisairaanhoidosta, ja terveyskeskuksen henkilökunta ja kotisairaanhoidon henkilökunta tekevät jo nytkin koordinoidusti yhteistyötä. Potilaille pitäisi järjestää kuntoryhmiä yhteistyössä kunnan liikuntatoimen kanssa, jolloin potilaat saisivat liikunnan lisäksi vertaistukea. Erityisesti yksinäisyydestä kärsivät hyötyisivät toiminnasta. Kuntoutuksessa tulisi fyysisen kunnon kohentamisen lisäksi ottaa huomioon potilaan itsensä kokema elämänlaatu sekä pyrkiä sen parantumiseen.