Pienitaajuinen radiosekoitin

Normaalisti radiovastaanottimet on luokiteltavissa suoriin vastaanottimiin ja superheterodynevastaanottimiin. Jälkimmäistä nimitetään tavallisesti supervastaanottimeksi. Molemman vastaanottimen oleellisiin osiin kuuluu antennin virityspiiri, supervastaanottimelle lisäksi paikallisoskillaattorin virityspiiri, mikä pitää virittää antennipiirin kanssa samanaikaisesti. Pienillä taajuuksilla, taajuudet luokassa kilo-Hertzejä tai pienemmillä, on antennipiirin viritys resonanssipiirin ominaisuuksista johtuen sitä kapeammalla kaistalla ja sitä hitaampaa mitä pienemmällä taajuudella vastaanotto tapahtuu. Lisäksi virityspiiri hyvyysluku Q on vaikea saada sopivaksi, mikäli viritys on muuten käytännöllinen, säädettävä resonanssipiiri. Vaadittaessa kiinteätaajuista viritystä on käytännöllistä hyödyntää sähkömekaanisia osia, siis keraamisia tai kvartsikiteitä. Koska kiteitten ja korkean hyvyysluvun piirin värähtely jatkuu useita värähtelyjaksoja ennen saapuneitten värähtelyjen sammumista, kestää myös kauan aikaa, ennen kuin värähtely piirissä on loppu. Pienitaajuinen resonanssipiiri saavuttaa maksimivirtansa hitaasti, jos hyvyysluku on iso, kun piiri alkaa johtaa resonanssitaajuista virtaa. Tässä työssä pyritään vastaanotinjärjestelyyn ongelmallisen, pientaajuisen virityspiirin käytön välttämiseksi. Toisena tavoitteena on saada aikaan vastaanotto siten, että tietty pienitaajuinen radiotaajuusalue voidaan kokonaisuudessaan vastaanottaa jatkuva-aikaisesti, ilman antennipiirin jatkuvaa virittämistä erillisille taajuuksille. Laaditaan kytkentä, joka mitoitetaan, simuloidaan ja mitataan.

Usually, radio receivers are classified as direct receivers or superheterodyne receivers. The second ones are normally called as super receivers. The most essential part of both of the receivers is an antenna tuning circuit, and in addition, for the super receiver, a local oscillator tuning circuit, which is to be tuned simultaneously with an antenna circuit. At low frequencies in a class of kHz s or less, the tuning of an antenna resonance circuit works at narrower band, as its frequency is lower and the circuit will work slowly, as the received frequency will be decreased. In addition, the quality factor Q of the circuit of this kind would be difficult to obtain at appropriate level, even if the tuning circuit were otherwise practical, adjustable resonance circuit. As fixed frequency tuning is demanded, it is practical to fit electromechanical parts such as ceramic or quartz crystals. Because the oscillation of a crystal or a high Q circuit will continue several periods until incoming oscillation is ceased, it also takes long time before the oscillation will stop in the end of the oscillation period. A resonant circuit at low frequency will achieve its maximum current slowly, if its Q-factor is enhanced as this circuit begins to lead electric current. The aim of a work at this thesis is to arrange receiving so to avoid the use of a problematic low frequency tuning circuit. Another one target qualifies receiving implementation to receive certain low-frequency radio band entirely and continuously, without continual tuning task at different received frequencies. A circuit implementation, scaling, simulations and measurements are applied.