Rakennukset ja rakentajat Raision Ihalassa rautakauden lopulla ja varhaisella keskiajalla

Turun yliopiston arkeologian oppiaine tutki Raision Ihalan historiallisella kylätontilla, ns. Mullin eduspellolla, asuinpaikan, josta löydettiin maamme oloissa harvinaisen hyvin säilyneitä rakennusten puuosien jäännöksiä. Löytö on ainutlaatuinen Suomen oloissa ja sillä on kansainvälistäkin merkitystä, koska hyvin säilyneet myöhemmän rautakauden ja varhaisen keskiajan maaseutuasuinpaikat, joista tavataan puujäännöksiä, ovat harvinaisia erityisesti itäisen Itämeren piirissä. Rakennukset on ennallistettu käyttäen tiukkaa paikallisen analogian (’Tight Local Analogy’) metodia, erityisesti suoraa historiallista analogista lähestymistapaa. Tätä tarkoitusta varten muodostettiin aluksi arkeologinen, historiallinen ja etnografinen lähdemalli. Tämä valittiin maantieteellisesti ja ajallisesti relevantista tutkimusaineistosta pohjoisen Itämeren piiristä. Tiedot lounaisen Suomen rakennuksista ja rakennusteknologiasta katsottiin olevan tärkein osa mallia johtuen historiallisesta ja spatiaalisesta jatkuvuudesta. Lähdemalli yhdistettiin sitten Mullin arkeologiseen aineistoon ja analyysin tuloksena saatiin rakennusten ennallistukset. Mullista on voitu ennallistaa ainakin kuusi eri rakennusta neljässä eri rakennuspaikassa. Rakennusteknologia perustui kattoa kannattaviin horisontaalisiin pitkiin seinähirsiin, jotka oli nurkissa yhdistetty joko salvoksella tai varhopatsaalla. Kaikissa rakennuksissa ulkoseinän pituus oli 5 – 7 metriä. Löydettiin lisäksi savi- ja puulattioita sekä kaksi tulisijaa, savikupoliuuni ja avoin liesi. Runsaan palaneen saven perusteella on mahdollista päätellä, että katto oli mitä todennäköisimmin kaksilappeinen vuoliaiskatto, joka oli katettu puulla ja/tai turpeella. Kaikki rakennukset olivat samaa tyyppiä ja ne käsittivät isomman huoneen ja kapean eteisen. Kaikki analysoitu puu oli mäntyä. Ulkoalueelta tavattiin lisäksi tunkioita, ojia, aitoja ja erilaisia varastokuoppia. Rakennukset on ajoitettu 900-luvun lopulta 1200-luvun lopulle (cal AD). Lopuksi tutkittiin rakennuksia yhteisöllisessä ympäristössään, niiden ajallista asemaa sekä asukkaiden erilaisia spatiaalisia kokemuksia ja yhteyksiä. Raision Ihalaa analysoidaan sosiaalisen identiteetin ja sen materiaalisten ilmenemismuotojen kautta. Nämä sosiaaliset identiteetit muodostuvat kommunikaatioverkostoista eri spatiaalisilla ja yhteisöllisillä ta¬soilla. Näitä eri tasoja ovat: 1) kotitalous arjen toimintoineen, perhe ja sukulaisuussuhteet traditioineen; 2) paikallinen identiteetti, rakennus, rakennuspaikka, asuinpaikan ympäristö ja sen käyttö, (maa)talo ja kylä; 3) Raision Ihalan kylä laajemmassa alueellisessa kontekstissaan pohjoisen Itämeren piirissä: kauppiaiden ja käsityöläisten kontaktiverkostot, uskonnollinen identiteetti ja sen muutokset.

<b>Buildings and Builders in Raisio Ihala (SW Finland) during the late Iron age and early Medieval Period (c. 10th 13th Century)</b> Archaeologists from the University of Turku excavated the historical village site of Raisio Ihala (SW Finland, near Turku), the Mulli fields, between 1994 and 1997. The main finds from the site were the wooden remains of buildings that were unusually well preserved considering the acid soil type in Finland. The amount and the quality of the research material from the excavations are exceptional for Finnish sites of this period. The site has also international importance since these kinds of well preserved Late Iron Age and Early Medieval rural settlements with timber buildings are rare, especially in the eastern part of Baltic Sea region. The archaeological reconstruction of the buildings in Mulli is based on the Tight Local Analogy method, especially on direct historical analogy. For this purpose, it is necessary first to have the archaeological, historical and ethnographic source model. This source model has to be chosen from geographically and temporarily relevant research material from the northern Baltic Sea region. The information about buildings and building technology in South Western Finland is considered to be the most important part of the model due to the historical and spatial continuation. This source model is then connected to the analysis of the archaeological material from the site (data) and the result of this is the reconstruction of the buildings (central model). In Mulli at least six different buildings in four different localities could be reconstructed. The building technology was based on horizontal long wall timbers and the corners were either jointed (Block house) or they were constructed with the help of corner posts. In each house the length of the outer walls was about 5 – 7 metres. There were finds of both clay and wooden floors and also of two different types of fireplaces: a clay cupola oven and an open hearth. With the analysis of abundant finds of burnt clay, it has been possible to conclude that the buildings are most likely to have had double-pitched roofs covered with wood or/and turf. All the houses had the same pattern: one room and a vestibule (porch). All analyzed wood is pine (Pinus silvestris). In the surrounding external areas there were rubbish heaps and pits, ditches, fences and different kinds of storage pits. These buildings are dated from late 10th to late 13th Century cal AD. The special interest in the analysis is the social connections of the buildings and their construction. The house can also be studied as reflecting the story of everyday lives and personal histories of its inhabitants and builders. The inhabitants in Raisio Ihala had a whole network of social identities. There were different temporary and spatial spheres of these networks linking individuals in social groupings: 1) ‘corporate’ contact network of traders and religious contacts, 2) local community networks and 3) family traditions and kinship relations.