Työhyvinvointi, koulutus ja toiminnan kehittäminen terveyskeskuksissa lääkäritilanteen näkökulmasta

Finnish health centres have suffered from a shortage of physicians in recent years. This is why more physicians are being educated, the tutelage of the young physicians has been improved and many tasks which were previously reserved for physicians have been transferred to nurses and other personnel of the health centres. Only a little research has been done about the effects of the shortage of physicians and education to the work atmosphere in the health centres The objectives of the study was to describe the situation of the physicians in the counties Satakunta and South-Western Finland at the time when the University of Turku started to decentralise its education to Satakunta and describe the health centres attitudes towards training and research co-operation with the University of Turku; to gain information about the training programmes for physicians in specific training in general medical practice (STPG); study how the shortage of physicians affects the job atmosphere, the job satisfaction and the operation of the health centres; study health centre employees opinions about their professional skills, their needs and interets in continuing education; study medical and nurse students professional indentity and their readiness to multiprofessional teamwork. The material of the study was gathered during 2003-2006 with three mail questionnaires and a questionnaire given to medical and nurse students who practised in the training health centre in Pori. The first questionnaire was sent to the chief physicians of the health centres in counties Satakunta and South-Western Finland to clarify the number of unfilled positions of physicians and the reasons for physician shortage as well as the readiness for practical training of medical students and research at the health centres. The second questionnaire was posted to doctors in specific training in general medical practice and their trainers at the health centres and it gained information about training programmes of young physicians at health centres. The third questionnaire was sent to personnel at health centres in Satakunta and South-Western Finland and included questions about job satisfaction and education. The survey for medical and nurse students gained information about their professional indentity and their readiness to multiprofessional teamwork. In spring 2003 the shortage of physicians was more severe in Satakunta than in South-Western Finland. Attitudes towards training of medical students and research co-operation with the universities were generally positive. The guidance of STGP doctors in health centres improved during 2003-2005. A shortage of physicians had only a slightly negative impact on employee job satisfaction. The shortage of physicians had also positive impact on the operation of the health centres because it led to reorganization of the operations. The personnel at Finnish health centres were willing to take more challenging tasks and also to acquire appropriate further education or training. The medical and nurse students had strong professional identity and they understood the significance of teamwork for the health care service system.

Suomen terveyskeskusten toimintaa on vuosia vaikeuttanut lääkärivaje, jota on pyritty helpottamaan muun muassa lääkärikoulutusmääriä lisäämällä, panostamalla nuorten lääkärien ohjaukseen sekä jakamalla uudelleen työtehtäviä terveyskeskusten työntekijäryhmien välillä. Lääkäripulan ja koulutuksen vaikutuksista terveydenhuollon työilmapiiriin on vain vähän tutkimustuloksia. Tutkimuksen tavoitteet ovat: kartoittaa Satakunnan ja Varsinais-Suomen terveyskeskusten lääkäritilanne Turun yliopiston lääketieteen opetuksen laajentuessa Satakuntaan sekä kuvata terveyskeskusten kiinnostusta koulutus- ja tutkimusyhteistyöhön Turun yliopiston kanssa; selvittää perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaiheen lääkäreiden ohjauksen toteutumista Satakunnan ja Varsinais-Suomen maakunnissa; tutkia lääkärivajeen merkitystä terveyskeskusten työilmapiirille ja henkilökunnan työhyvinvoinnille sekä terveyskeskusten toiminnalle; tutkia terveyskeskusten henkilökunnan käsitystä ammatillisesta osaamisestaan ja koulutustarpeistaan sekä kouluttautumiskiinnostusta; selvittää lääketieteen ja hoitotyön opiskelijoiden ammatti-identiteettiä sekä heidän valmiuksiaan moniammatilliseen yhteistyöhön. Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2003-2006 kolmella erillisellä postikyselyllä sekä Porin opetusterveyskeskuksessa käytännön jaksoilla olleille lääketieteen ja hoitotyön opiskelijoille tehdyillä kyselyllä. Ensimmäinen kysely suunnattiin Satakunnan ja Varsinais-Suomen terveyskeskusten johtaville lääkäreille, ja se kartoitti alueen lääkäritilannetta sekä terveyskeskusten valmiutta koulutus- ja tutkimusyhteistyöhön Turun yliopiston kanssa. Toisessa kyselyssä selvitettiin perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaiheen (PTL) lääkärien ohjausjärjestelyjä ja kiinnostusta yleislääketieteeseen Satakunnan ja Varsinais-Suomen terveyskeskuksissa. Kolmannen kyselyn kohderyhmänä oli Satakunnan ja Varsinais-Suomen terveyskeskusten henkilöstö, ja sillä selvitettiin henkilökunnan työtyytyväisyyttä sekä koulutukseen liittyviä tekijöitä. Käytännön opintojaksolla olleille lääketieteen ja hoitotyön opiskelijoille tehdyllä kyselyllä selvitettiin opiskelijoiden ammatti-identiteettiä ja asenteita moniammatilliseen työskentelyyn. Keväällä 2003 Satakunnan terveyskeskusten lääkäritilanne oli selvästi huonompi kuin Varsinais-Suomen. Suurimmassa osassa terveyskeskuksista oli kiinnostusta koulutus- ja tutkimus-yhteistyöhön yliopiston kanssa. Perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaiheen lääkäreiden ohjaus Satakunnan ja Varsinais-Suomen terveyskeskuksissa koheni vuosina 2003-2005. Lääkäripulalla oli vain vähän vaikutusta työntekijöiden työviihtyvyyteen. Lääkärivajeella oli myös myönteisiä vaikutuksia terveyskeskusten toiminnalle, koska sen myötä toimintoja järjestetään uudelleen ja tehtäviä priorisoidaan. Pääosa terveyskeskusten henkilöstöstä koki koulutuksensa riittävän nykyiseen tehtäväänsä. Henkilöstöllä oli kiinnostusta laajentaa ja syventää tehtäväkuvaansa sekä myös kouluttautua sitä varten. Lääketieteen- ja hoitotyön opiskelijat omaavat jo opiskeluaikana vahvan ammatti-identiteetin, ja he ymmärtävät oman merkityksensä tiimiytyneessä terveydenhuollon palvelujärjestelmässä.