Productivity of Business Services - Towards A New Taxonomy

Statistics show that the expanding service sector accounts already for three quarters of GDP in the developed economies. Moreover, there is abundant evidence on high variation in productive performance across the service industries. This suggests divergent technological and institutional trajectories within the tertiary sector. While conceptual knowledge on services and their performance has accumulated substantially, the overall landscape on productivity and competitiveness is still inconclusive. As noted by number of authors the research on service productivity is still in its infancy. The purpose of this paper is to develop further the analytical framework of service productivity. The approach is based on the notion that service definitions, classifications and performance measurement are strongly interdependent. Given the ongoing restructuring of businesses activities with higher information content, it is argued that the dichotomy between manufacturing and services should not be taken too far. Industrial evolution also suggests that the official industry classifications are increasingly outdated and new taxonomies for empirical research are therefore needed. Based on the previous analyses and new insights the paper clarifies the debated concept of service productivity and identifies the critical dimensions by which the service industries cluster. It is also demonstrated that the dimensions enable to construct new service taxonomies which bear essentially on productivity opportunities at the business level. Needles to say the key determinant explaining the development and potential of productivity growth is innovation activity. As an extensive topic of research, however, service innovation is tackled here only in a cursory way. The paper is constructed as follows: the first section focuses on the conceptual issues and evolving nature of service activities. A workable definition of service should capture the diversity of service activities, as well as the aspects of service processes, comprehensively. The distinctions and similarities between services and manufacturing are discussed, too. Section 2 deals with the service productivity, a persistent and controversial issue in academic literature and policy. With the assessments of strengths and weaknesses of the main schools new insights based on value creation will be brought in. Industry classifications and taxonomies are discussed in Section 3. It begins with a short analysis of the official classifications and their evaluation from the perspective of empirical research. Using well-known examples it is shown that the taxonomies on the manufacturing industries have a clear analogy with the business services. As there is a growing interest to regroup services too, the work to date, has been less systematic and inherently qualitative. Based on the earlier contributions threedimensional service taxonomy is constructed which highlight the key dimensions of productive performance. The main findings and implications are summed up in Section 4.

Palveluiden tuottavuus ja tuottavuuden mittaaminen ovat soveltavan taloustieteen kiistanalaisimpia tutkimusteemoja. Tässä Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja SC-Researchin tekemässä väliraportissa tarkastellaan erityisesti liike-elämän palveluiden tuottavuuden problematiikkaa, ja arvioidaan alan kirjallisuuden kontribuutioita palvelutuottavuuden teoriakehitykselle. Palveluiden tuottavuus on käsitteenä abstrakti ja vakiintumaton, koska se on vahvasti sidoksissa palveluiden määritelmään ja palvelutoimintojen luokitusperusteisiin. Tähän kolmiyhteyteen raportin rakennekin nojaa. Kuten raportissa todetaan, palvelutuottavuuden kilpailevat pääsuuntaukset – neoklassinen ja sosioekonominen näkökulma - tarjoavat synergisen lähtökohdan kehittyneemmälle, arvoperustaiselle tuottavuuden tulkinnalle. Uusi arvoperustainen näkökulma hyödyntää strategisen johtamisen ja organisaatioiden talousteorian sovelluksia ja korostaa tuottavuuden asemaa suhteessa palveluyrityksen strategisiin tavoitteisiin. Jos suorituskyvyn vertailukelpoisuus yritysten ja palvelutoimintojen välillä on olennainen kriteeri, palveluiden tuottavuutta on mitattava lähinnä rahallisilla suureilla. Tuottavuuden soveltava tutkimus on perinteisesti pohjannut palveluiden ja teollisuuden välisiin eroihin, joista osa on todellisia, osa oletettuja. Vaikka todellinen dikotomia on uuden talouden kynnyksellä väistymässä, palveluiden tuottavuutta säätelevät raportin mukaan edelleen kolme palvelutuotannolle ominaista tunnuspiirrettä: tuotantoprosessin diskreettisyys, avoimuus ja joustavuus. Palveluprosessien heterogeenisyydestä mm. seuraa, että vain murto-osaa liike-elämän palveluista voidaan ylipäätään arvioida teollisilla tuottavuusmittareilla. Tämä vie pohjaa neoklassiselta näkökulmalta, joka painottaa tuottavuuden mittaamisen yksikäsitteisyyttä. Palvelutuotannon teknologioihin perustuen raportissa kehitetään luokitusmenetelmää työkaluksi tuottavuuden tarkempaa analyysiä varten. Palveluteknologioita määrittävät muuttujat ovat luonteeltaan jatkuvia, mistä seuraa, että palvelutoimintojen klusterit voidaan määritellä moniulotteisesti valittujen muuttujien määrästä riippuen. Raportissa tarkastelluilla muuttujilla on yhteys palvelutuotosta määrittäviin muuttujiin, joiden mittaaminen on empiirisen tutkimuksen keskeisiä haasteita. Samoin kuin aiemmat toimialaryhmittelyt raportissa kehitetty luokitusmenetelmä sopii sekä palveluiden että teollisuuden tuotantoprosessien luokitteluun.