Ympäristöteknologioiden verifioinnin mahdollisuudet pilaantuneiden maiden laadukkaan käsittelyn edistämisessä

EU on käynnistämässä ympäristöteknologioiden verifiointijärjestelmää, jonka avulla voidaan tarjota käyttäjille ja sijoittajille riippumatonta tietoa innovatiivisten teknologioiden toimivuudesta ja suorituskyvystä ja parantaa niiden markkina-asemaa. Verifioinnilla tarkoitetaan kolmannen osapuolen suorittamaa prosessia tai mekanismia, jonka avulla tuotteen toiminta ja suorituskyky voidaan todentaa. Kansallinen ympäristöteknologioiden verifiointijärjestelmä on käytössä mm. Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Euroopassa järjestelmä otettaneen käyttöön vuonna 2011–2012. Suomessa tehdään nykyisin noin 300 pilaantuneen maan puhdistushanketta koskevaa lupa- ja ilmoituspäätöstä vuosittain. Noin 85 prosentissa kohteista käytetään kunnostusmenetelmänä massanvaihtoa. Massanvaihto tulee ainakin toistaiseksi säilymään yleisimpänä kunnostusmenetelmänä, mutta mm. in situ -menetelmien käytön arvioidaan lisääntyvän. Tämän diplomityön tavoitteena oli arvioida voidaanko verifiointia hyödyntää pilaantuneiden maiden laadukkaan käsittelyn edistämisessä ja voiko verifiointi nopeuttaa innovatiivisten kunnostusmenetelmien markkinoillepääsyä. Aihetta tarkasteltiin mm. kahden erityyppisen pilaantuneen maan ja pohjaveden kunnostusmenetelmän, reaktiivisten seinämien (in situ) ja bitumistabiloinnin (ex situ) kautta. Pilaantuneiden maiden kunnostusmenetelmien toimivuus riippuu monista eri tekijöistä, joista osaa ei voida hallita tai mallintaa luotettavasti. Verifiointi soveltuukin parhaiten laitteiden tai PIMA-menetelmiä yksinkertaisempien puhdistusmenetelmien suorituskyvyn todentamiseen. Verifiointi saattaa kuitenkin hyvin toimia PIMA-kunnostuksen kohdalla esimerkiksi tiedollisena ohjauskeinona. Reaktiivisten seinämien ja bitumistabiloinnin verifioinnin työvaiheet ovat hyvin samankaltaiset, suurimpana erona seinämien kohdalla tulee kuvata myös kohde johon seinämä on asennettu. Reaktiivisten seinämien toiminta on riippuvaista monista ympäristötekijöistä, toisin kuin erillisellä laitteistolla suoritettavan bitumistabiloinnin. Tulosten perusteella voidaan yleistää, että verifiointi soveltuu paremmin ex situ -, kuin in situ -kunnostusmenetelmille.

EU is starting up an environmental technologies verification system, which can offer to users and investors independent information on performance of innovative technologies and improve their position on the market. Verification implicates a process or mechanism con-ducted by a third party, which proves or verifies the performance and functioning of a product. A national environmental technologies verification system is being exercised in the US and Canada among others. The system will likely be introduced in Europe in 2011–2012. In Finland about 300 decisions and declarations on the granting of a license in contaminated soil remediation are being made nowadays each year. In about 85 % of all sites soil excavation is used as remediation method. Soil excavation will remain the most common method for the time being, but the use of in situ methods among others will increase. The aim of this study was to evaluate whether verification can be utilised in promoting quality treatment of contaminated soils and whether verification can expedite the market access of innovative remediation methods. The topic was examined among other things through two contaminated soil and groundwater remediation methods of a different type, permeable reactive barriers (in situ) and bitumen stabilization (ex situ). Performance of contaminated soil remediation methods depends on several elements that can not entirely be controlled or modelled reliably. So verification is best suited to proving the performance of devices or treatment methods that are less sophisticated than soil remediation methods. Verification can, however, work well with contaminated soil remediation for example as a means of informational control. Working phases of verifying permeable reactive barriers and bitumen stabilization are quite similar to each other, the biggest difference is that verification of permeable reactive barriers includes also description of the site where the barrier is installed. The performance of permeable reactive barriers is dependent on many environmental factors, unlike bitumen stabilization performed on detached equipment. On the grounds of the results it can be generalised that verification is better suited to ex situ than in situ remediation methods.