Projektin sisäinen viestintä. Työntekijäryhmien viestintäkäsitykset järjestelmäprojektin käyttöönottovaiheesta nykypäivään, tapaustutkimus Tieliikelaitoksessa

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä piirteitä ja eroja on löydettävissä eri työntekijäryhmien käsityksissä sisäisen viestinnän toimivuudesta ja mitä ominaisuuksia nämä käsitykset heijastavat yhteisöstä. Tavoitteeseen pyritään laadullisella tapaustutkimuksella, jossa tutkimusmenetelmänä käytetään teemahaastattelua. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta projektin sisäisen viestinnän piirteiden heijastavan hyvin viestinnän eri toimintaympäristöjä. Projektin sisällä toimintaympäristöt voidaan erottaa jopa työntekijäryhmittäin. Viestintäkäsitykset paljastavat myös sisäisen viestinnän jatkuvan muutostilan, joka voidaan havaita integroivan ja dissipatiivisen viestinnän vahvuuksien vaihtelulla. Tutkimus vahvisti käsitystä pelkän integroivan viestinnän riittämättömyydestä sisäisen viestinnän myönteisenä kokemiseen. Nykypäivänä myös mekanistisesti toimivissa ympäristöissä tulisi edistää horisontaalisia, vuorovaikutuksellisia ja avoimia kommunikaatiokäytäntöjä. Tutkimus vahvisti edelleen käsitystä johdon ja esimiesten näkyvyyden ja kuuluvuuden merkityksestä hallita mekanistisessa ympäristössä, mutta johdolta odotetaan myös yhä enemmän dialogiin perustuvien viestintävalmiuksien hallintaa. Ymmärtämällä kolmen erilaisen toimintaympäristön olemassaolo, voidaan sisäisen viestinnän resursseja kohdistaa tehokkaasti ympäristön ominaisuuksien ja tavoitteiden suuntaisesti.

The objective of this thesis is to study the features and differences in the opinions held by different work groups on the functioning of internal communication and what features of the work community these opinions reveal. Qualitative case methods, such as thematic interviews, are used to achieve this objective. On the basis of this study, it can be concluded that the features of internal project communication successfully reflect the different operational environments of communication. Within a project, operational environments can be distinguished even at the level of employee groups. Opinions on communication also reveal the continuous transformation process in internal communication, which can be observed through the fluctuation in the strengths of integrative and dissipative communication. This study consolidated the view that purely integrative communication is inadequate in order for communication to be perceived positively. Nowadays, even mechanical organisational environments should promote horizontal, interactive and open communication practices. This study further strengthened the view of the importance of the visibility and audibility of management and superiors in a mechanical environment, although management is expected, to an increasing extent, to master communication skills based on dialogue. In conclusion, by understanding an organisation as being a three-dimensional environment, we can effectively direct the resources of internal communication in line with the goals and features of the environment.