Räjähdyssuojausasiakirjan vaatima riskin arviointi muille kuin sähkölaitteille

Turvatekniikan keskuksella (TUKES) on valvottavanaan noin 1 000 teollisuuslaitosta, joissa on räjähdysvaarallisia tiloja. Olosuhdedirektiivin (1999/92/EY) mukainen kansal-linen asetus (VNa 576/2003) tuli voimaan 1.9.2003. Asetus koskee uusia räjähdysvaa-rallisia tiloja välittömästi, kun taas käytössä olevat tilat on saatettava sen mukaisiksi 30.6.2006 mennessä. Asetus edellyttää, että työnantaja laatii räjähdysvaarallisille tiloille räjähdyssuojausasiakirjan ja arvioi kirjallisesti näissä tiloissa käytettävien, ilman Ex-merkkiä olevien työvälineiden riskin. Räjähdyssuojausasiakirjan ja kirjallisena tehdyn riskin arvioinnin eräs keskeinen tarkoitus on varmistaa mahdollisten syttymislähteiden laaja-alainen hallinta ja pienentää onnettomuusriskiä. Tässä diplomityössä selvitetään, mitä riskin arvioinnin täytyy sisältää ja etsitään tehokas menetelmä arvioinnin tekoon. Kolmelta yritykseltä saatiin tutkittavaksi niiden alalle tyypillinen muu kuin sähkölaite, jota käytetään räjähdysvaarallisessa tilassa. Laitteiden tuli olla Ex-merkittömiä ja olla ollut käytössä ennen asetuksen voimaan tuloa. Laitteiden ja niiden dokumenttien tutkimisella testattiin eri menetelmien soveltuvuutta riskin arviointiin. Samalla selvitettiin jo käytössä olevien laitteiden turvallisuustaso. Jokaisen pilottitapauksen kohdalla on arvioinnissa menetelty eri tavoin. Työssä esitellään keskeisimmät menetelmät, joilla riskin arviointi voidaan tehdä. Suosi-tuksena esitellään ratkaisumalli, jonka avulla voidaan päätellä laitteen tarvitsema riskinarviointimenetelmä. Pilottitapauksia arvioitiin laitteiden sijoituksen ja lukumäärän pohjalta. Suosituksena on, että riskin arvioinnissa lähdetään liikkeelle itse laitteesta ja sen soveltuvuudesta räjähdysvaaralliseen tilaan. Tällä tavalla pystytään kohdistamaan käytössä olevat resurssit paremmin niihin laitteisiin, jotka vaativat tarkemman riskin arvioinnin. Pilottitapausten perusteella räjähdysvaaralliseen tilaan tarkoitetut laitteet soveltuivat käytettäväksi tarkoitetussa käytössään. Räjähdyssuojausasiakirjaa varten on dokumentoitava tiedot niiden käytöstä, mahdollisista syttymislähteistä ja suojaavista toimenpiteistä.

The Safety Technology Authority (TUKES), a state agency subject to the Ministry of Trade and Industry, Finland, has about 1,000 industrial plants with hazardous areas under its supervision. The national Decree (576/2003) adopting the EU Directive on the safety and health protection of workers at risk from explosive atmospheres (1999/92/EC) came into force on 1 September 2003. The Decree applies immediately to new hazardous areas, while the existing areas shall be restructured to comply with the requirements on 30 June 2006 at the latest. According to the Decree, the employer shall ensure that a particular explosion protection document is drawn up and that the risks of non-Ex-marked work equipment are evaluated in writing. One of the essential objectives of the explosion protection document and the written evaluation of risks is to assure wide-range control of ignition sources and to decrease the risk of accidents. This thesis explains the contents of the evaluation, and finds out an effective method to carry out it. For this purpose, we acquired non-electrical equipment from three companies, one piece from each, that are typically used in the hazardous areas of their industry. The devices had to be without the Ex marking and been in use before the adoption of the national Decree. Different methods of evaluation were tested for suitability by studying the de-vices and the relevant documents. The safety level of the existing devices was examined at the same time. Different methods of evaluation were used for each of the pilot cases. This thesis presents the most important methods for the evaluation of risks and a rec-ommended solution to help choose the right evaluation method required for the device. The pilot cases were assessed on the basis of the equipment location and number. As a recommendation, the evaluation of risks should be started from the device itself and its suitability for hazardous areas. This enables a better focusing of the usable resources to devices that call for a more detailed evaluation. Based on the pilot case examinations, the devices designed for use in hazardous areas were suitable for their intended use. As laid down by the Directive, the details of their use, possible ignition sources and the relevant protective measures are to be documented for the explosion protection docu-ment.