Uuden tiedon luominen maakuntalehden skenaarioprosessissa

Työssä tarkastellaan skenaariomenetelmän toimivuutta uuden tiedon luomisen välineenä ja eri teoreettisten mallien kykyä kuvata tiedon luomista tässä kontekstissa. Tutkimusmenetelminä käytetään osallistuvaa havainnointia skenaarioistunnossa, lomakekyselyä ja haastatteluja. Uuden tiedon luomista tarkastellaan erilaisten teoreettisten mallien kautta. Mukana on Nonakan SECI-malli ja Ba-käsite, Scharmerin piilevän tiedon luomisen spiraali, Snowdenin Cynefin-malli ja von Kroghin huolenpidon käsite. Työssä havaittiin, ettei mikään edellä mainituista uuden tiedon luomisen malleista ollut täysin tunnistettavissa skenaarioprosessissa, eikä mikään niistä kyennyt kuvaamaan uuden tiedon luomista kattavasti tässä kontekstissa. Erityisen vaikeaa tutkimustilanteessa oli tunnistaa kaaoksesta pulppuavaa, ei vielä muotoutunutta tietoa. Skenaariomenetelmä toimikin parhaiten strategisen ajattelun apuvälineenä. Tiedon luomisen kannalta se loi ennen kaikkea uutta ymmärrystä. Uusi tieto oli luonteeltaan synteesiä olemassa olevasta tiedosta, joka auttoi hahmottamaan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta.

The purpose of this study is to research the scenario method as a means to create new knowledge, and the capability of different theoretical models to describe the knowledge creation process in this context. The research methods used in the study are participative observation, inquiry form and interviews. Different theoretical models are used to examine the process of creating new knowledge: Nonaka's SECI model and the concept of Ba, Scharmer's spiral of self-transcending knowledge creation, Snowden's Cynefin model and von Krogh's concept of care. The research results show that noneof these models was fully recognizable in the scenario process or could describe the knowledge creation perfectly in this context. In this research it was particularly difficult to identify the knowledge connected to chaos, the not yet embodied knowledge. The scenario method worked best as a way to inspire strategic thinking. As a method of creating new knowledge it worked best as a sense making process. The new knowledgecreated was mostly synthesis of old knowledge. It helped to comprehendthe past, the present and the future.