Nuorten mielikuvat Suomen Kansallisteatterista

This thesis is about young people's views and mental images of the Finnish National Theatre (FNT). Research was needed into the views of young people about the FNT. The results would also be useful for FNT's marketing operations. The research was executed as a qualitative interview (based on a structured questionnaire) among 16 young people in January and February 2006. Four different high schools were involved: Ressun Lukio, Mäkelänrinteen Lukio, Kallion Lukio and Helsingin Kaupungin Kuvataidelukio (which together represented art-oriented high schools) and Vuosaaren Lukio. From each high school two boys and two girls were selected for interview. FNT's marketing director was also interviewed. The questions for the interview were formulated in co-operation with the FNT. The structural questionnaire was basically broken down into three different sections. The first section concentrated on the interviewee's hobbies and his/her past and present relationship to theatre. The second section consisted of questions about his/her views on the FNT. There were different sets of questions regarding whether or not the interviewee had visited the FNT. The last section was about the interviewee's use of media. This thesis focuses on the second section of questions. The answers revealed that, out of the group of sixteen, all but one had visited the FNT. Most of them saw the FNT as a traditional and valuable institution which is easier to approach than Finnish National Opera. Eleven of the interviewees reported that the main reason for their visit was a school project, and that without it they probably wouldn't have gone to the FNT at all. The thesis contemplates co-operation between the FNT and schools, and the meaning of art education for children's and young people's positive cultural development.

Opinnäytetyö tutkii helsinkiläisten lukionuorten mielikuvia Suomen Kansallisteatterista (SKT). Haluttiin selvittää millaisia mielikuvia nuorilla on SKT:sta ja voisiko tuloksista olla hyötyä SKT:lle vaikkapa markkinointitoimenpiteissä. Tutkimus tehtiin 16 nuoren kvalitatiivisena haastatteluna strukturoidun kysymysrungon pohjalta tammi-helmikuussa 2006. Lukioiksi valittiin neljä erilaista lukiota: Ressun lukio, Mäkelänrinteen lukio, Kallion lukio ja Helsingin Kaupungin Kuvataidelukio (jotka yhdessä edustivat taidelukioita) sekä Vuosaaren lukio. Kustakin lukiosta valittiin neljä poikaa ja tyttöä haastatteluun. Pohjatyönä projektille haastateltiin myös SKT:n markkinointipäällikköä. Haastattelukysymykset koottiin yhdessä SKT:n kanssa. Strukturoitu kysymysrunko jakautui periaatteessa kolmeen osaan: alussa kartoitettiin haastateltavan harrastuneisuutta, kiinnostuksen kohteita ja hänen mennyttä ja nykyistä suhdetta teatterissa käymiseen. Toinen osa koostui kysymyksistä, jotka koskivat SKT:ia ja haastateltavan käyntikokemuksia ja mielikuvia siitä. SKT:ssa käyneille ja ei-käyneille oli erilaisia kysymyksiä. Kysymysrungon viimeisessä osassa kysyttiin mediaan liittyviä kysymyksiä. Lopullisessa opinnäytetyössä käsitellään pääasiallisesti keskimmäisen osan kysymyksiin saatuja vastauksia. Näistä vastauksista kävi ilmi, että 16 haastatellusta 15 oli käynyt SKT:ssa. Suurimman osan mielestä SKT on perinteinen ja arvokas instituutti, johon on matalampi kynnys tulla kuin Suomen Kansallisoopperaan. 11 haastateltua mainitsi SKT:ssa käymisen syyksi koulun projektin. Ilman koulun "pakollista" käyntiä he eivät olisi mahdollisesti lainkaan käyneet SKT:ssa. Opinnäytetyössä pohdintaankin SKT:n ja koulujen välistä yhteistyötä sekä taidekasvatuksen merkitystä lasten ja nuorten kulttuurimyönteiselle kehitykselle.