An Analysis of the Concept of Citizenship: Legal, Political and Social Dimensions

The thesis aims at analyzing concept of citizenship in political philosophy. The concept of citizenship is a complex one: it does not have a definitive explication, but it nevertheless is a very important category in contemporary world. Citizenship is a powerful ideal, and often the way a person is treated depends on whether he or she has the status of a citizen. Citizenship includes protection of a person’s rights both at home and abroad. It entails legal, political and social dimension: the legal status as a full member of society, the recognition of that status by fellow citizens and acting as a member of society. The thesis discusses these three dimensions. Its objective is to show how all of them, despite being insufficient in some aspects, reach something important about the concept. The main sources of the thesis are Civic Republicanism by Iseult Honohan (Routledge 2002), Republicanism by Philip Pettit (Clarendon Press 1997), and Taking Rights Seriously by Ronald Dworkin (1997). In addition, the historical part of the thesis relies mainly on the works of Aristotle, Immanuel Kant, Adam Smith, Quentin Skinner, James Pocock and James Tully. The writings of Will Kymlicka, John Rawls, Chantal Mouffe, and Shane Phelan are referred to in the presentation and critique of the liberal tradition of thought. Hannah Arendt and Seyla Benhabib’s analysis of Arendt’s philosophy both address the problematic relations between human rights and nation-states as the main guarantors of rights. The chapter on group rights relies on Peter Jones’ account of corporate and collective rights, after which I continue to Seumas Miller’s essay on the (liberal) account of group rights and their relation to the concept of citizenship. Republicanism and Political Theory (2002) edited by Cécile Laborde and John Maynor is also references. David Miller and Maurizio Viroli represent the more “rooted” version of republicanism. The thesis argues that the full concept of citizenship should be seen as containing legal, political and social dimensions. The concept can be viewed from all of these three angles. The first means that citizenship is connected with certain rights, like the right to vote or stand for election, the right to property and so on. In most societies, the law guarantees these rights to every citizen. Then there is also the social dimension, which can be said to be as important as the legal one: the recognition of equality and identities of others. Finally, there is the political dimension, meaning the importance of citizens’ participation in the society, which is discussed in connection with the contemporary account of republicanism. All these issues are discussed from the point of view of groups demanding for group-specific rights and equal recognition. The challenge with these three aspects of citizenship is, however, that they are difficult to discuss under one heading. Different theories or discourses of citizenship each approach the subject from different starting points, which make reconciling them sometimes hard. The fundamental questions theories try to answer may differ radically depending on the theory. Nevertheless, in order to get the whole image of what the citizenship discourses are about all the aspects deserve to be taken into account.

Tutkielma analysoi kansalaisuuden käsitettä poliittisen filosofian traditiossa. Kansalaisuuden käsite on monitahoinen, ja sille on vaikea löytää täsmällistä määritelmää. Kansalaisuus on kuitenkin tärkeä kategoria: usein se, minkälaista kohtelua yksilö saa osakseen, riippuu siitä, onko hänellä statusta kansalaisena. Kansalaisuuteen sisältyy henkilön oikeuksien suojelu sekä kotimaassa että sen ulkopuolella. Kansalaisuuden käsitettä voidaankin tarkastella kolmesta eri näkökulmasta: laillisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta. Tutkielma käsittelee näitä kolmea näkökulmaa, ja sen tavoitteena on näyttää, kuinka jokainen näistä näkökulmista huolimatta puutteistaan tavoittaa jotain tärkeää kansalaisuudesta. Tutkielman pääasiallisina lähteinä ovat olleet Iseult Honohanin Civic Republicanism (Routledge 2002), Philip Pettitin Republicanism (Clarendon Press 1997), ja Ronald Dworkinin Taking Rights Seriously (1997). Lisäksi historiallisessa osuudessa nojaudutaan Aristoteleen, Immanuel Kantin, Adam Smithin, Quentin Skinnerin, James Pocockin ja James Tullyn teoksiin. Myös Will Kymlickaan, John Rawlsiin, Chantal Mouffeen ja Shane Phelaniin viitataan muun muassa liberaalin tradition esittelyssä ja kritiikissä. Hannah Arendt sekä Seyla Benhabib analyysissaan Arendtin ajattelusta käsittelevät ongelmallista suhdetta ihmisoikeuksien ja yhä pääasiallisina oikeuksien takaajina pidettyjen kansallisvaltioiden välillä. Luku ryhmäoikeuksista seuraa Peter Jonesin jakoa korporatiivisiin ja kollektiivisiin oikeuksiin, minkä jälkeen esitellään Seumas Millerin näkemystä ryhmäoikeuksista ja niiden suhteesta kansalaisuuteen. Cécile Laborden ja John Maynorin toimittamaan teokseen Republicanism and Political Theory (2002) viitataan myös. David Miller ja Maurizio Viroli edustavat “juurevampaa” versiota republikanismista. Tutkielma esittää, että kansalaisuuden käsitteen tulisi nähdä sisältävän kaikki kolme käsiteltyä näkökulmaa: laillisen, sosiaalisen ja poliittisen. Ensimmäisestä näkökulmasta tarkasteltuna kansalaisuus nähdään kytköksissä tiettyihin oikeuksiin, kuten omistusoikeuteen, äänestysoikeuteen ja oikeuteen asettua ehdolle vaaleissa. Useimmat yhteiskunnat takaavat nämä oikeudet kansalaisilleen. Toisena on kansalaisuuden sosiaalinen ulottuvuus, jonka voidaan sanoa olevan yhtä tärkeä kuin laillinenkin, sillä se sisältää toisten tunnustamisen tasavertaisina yhteiskunnan jäseninä. Lopuksi, kansalaisuudella on myös poliittinen aspektinsa, joka keskittyy yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeyteen. Tutkielma käsittelee mainittuja kansalaisuuden aspekteja erityisiä oikeuksia (group specific rights) ja tunnustamista (equal recognition) vaativien ryhmien näkökulmasta. Tutkielma esittää, että kansalaisuuden käsitteen tulisi nähdä sisältävän kaikki kolme käsiteltyä näkökulmaa: sosiaalisen, poliittisen ja laillisen. Kuhunkin näkökulmaan liittyvät teoriat yksinään jättävät jotain arvokasta huomiotta, ja koska peruskysymykset joihin teoriat vastaavat sekä niiden taustalla olevat maailmankuvat ovat hyvin erilaisia, keskustelu niiden välillä on vaikeaa. Tästä huolimatta, kansalaisuuden käsitteen kokonaisvaltainen ymmärtäminen edellyttää sitä, että kaikki näkökulmat otetaan huomioon.