Microbial identification by detection of ligation probes on DNA microarray

Microbes in natural and artificial environments as well as in the human body are a key part of the functional properties of these complex systems. The presence or absence of certain microbial taxa is a correlate of functional status like risk of disease or course of metabolic processes of a microbial community. As microbes are highly diverse and mostly notcultivable, molecular markers like gene sequences are a potential basis for detection and identification of key types. The goal of this thesis was to study molecular methods for identification of microbial DNA in order to develop a tool for analysis of environmental and clinical DNA samples. Particular emphasis was placed on specificity of detection which is a major challenge when analyzing complex microbial communities. The approach taken in this study was the application and optimization of enzymatic ligation of DNA probes coupled with microarray read-out for high-throughput microbial profiling. The results show that fungal phylotypes and human papillomavirus genotypes could be accurately identified from pools of PCR amplicons generated from purified sample DNA. Approximately 1 ng/μl of sample DNA was needed for representative PCR amplification as measured by comparisons between clone sequencing and microarray. A minimum of 0,25 amol/μl of PCR amplicons was detectable from amongst 5 ng/μl of background DNA, suggesting that the detection limit of the test comprising of ligation reaction followed by microarray read-out was approximately 0,04%. Detection from sample DNA directly was shown to be feasible with probes forming a circular molecule upon ligation followed by PCR amplification of the probe. In this approach, the minimum detectable relative amount of target genome was found to be 1% of all genomes in the sample as estimated from 454 deep sequencing results. Signal-to-noise of contact printed microarrays could be improved by using an internal microarray hybridization control oligonucleotide probe together with a computational algorithm. The algorithm was based on identification of a bias in the microarray data and correction of the bias as shown by simulated and real data. The results further suggest semiquantitative detection to be possible by ligation detection, allowing estimation of target abundance in a sample. However, in practise, comprehensive sequence information of full length rRNA genes is needed to support probe design with complex samples. This study shows that DNA microarray has the potential for an accurate microbial diagnostic platform to take advantage of increasing sequence data and to replace traditional, less efficient methods that still dominate routine testing in laboratories. The data suggests that ligation reaction based microarray assay can be optimized to a degree that allows good signal-tonoise and semiquantitative detection.

Mikrobit ovat tärkeä osa erilaisten biologisten kokonaisuuksien kuten ekosysteemien ja ihmiselimistön toimintaa. Näin ollen esimerkiksi sairastumisriski tai mikrobiyhteisön kyky muokata erilaisia aineita oikealla tavalla riippuu tiettyjen mikrobiryhmien läsnäolosta. Mikrobit ovat kuitenkin hyvin monimuotoisia, eikä valtaosaa pystytä viljelemään tehokkaasti. Siksi DNA ja muut biomolekyylit mahdollistavat luotettavampia tapoja havaita mikrobeja näytteestä. Tämän väitöskirjatyön tarkoituksena on ollut molekyylibiologisten menetelmien tutkiminen ja kehittäminen mikrobien tunnistamiseksi DNA-sekvenssin avulla ympäristö- ja potilasnäytteistä. Työssä on hyödynnetty DNA-koettimien entsymaattista ligaatioreaktiota yhdistettynä DNA-mikrosirutekniikkaan kohdesekvenssien havaitsemiseksi. Erityinen painopiste tutkimuksessa on ollut kohteen tunnistuksen tarkkuudella, mikä on ollut perinteisesti vaikeaa analysoitaessa monimutkaisia mikrobiyhteisöjä. Tuloksten perusteella sekä ympäristön homesienten että ihmisen papillomavirusten lajintunnistus on mahdollista noin 0,04% herkkyydellä polymeraasiketjureaktiolla (PCR) monistetusta näyte-DNA:sta. Analysoitaessa näyte-DNA:ta suoraan ilman monistusta herkkyys on arviolta 1% mitattuna luettujen sekvenssien kokonaismäärästä näytteessä. Lisäksi mikrosirujen signaalia on työssä pystytty parantamaan poistamalla laskennallisesti kontrollikoettimen mittaamaa virhettä sirulla. Tulosten perusteella voidaan olettaa, että DNA-mikrosirumenetelmä on käyttökelpoinen alusta mikrobien lajitason tannistukselle, ja että määräsuhteiden havaitseminen rajoitetulla vaihtelualueella on menetelmällä periaatteessa mahdollista. Menetelmä voisi korvata nykyisin vielä laajassa käytössä olevaa viljelypohjaista määritystä.