Opettajien roolit alakoulun samanaikaisopetuksessa

Teachers work is changing from independent work towards a collegial cooperation, and one form of cooperation can be co-teaching. Co-teaching is also discussed in the three level model of supporting in Special education strategy (Ministry of Education 2007). Efforts have been made to increase co-teaching in Helsinki with the help of a merit pay system. The purpose of this study is to describe teachers' roles in planning, implementing and evaluating co-teaching and to resolve how teachers have ended up with these roles, what advantages and disadvantages there are in different roles and what kind of roles are experienced meaningful. This study is made from a class teacher or a special class teacher point of view. The research material was collected using a qualitative web-inquiry in Autumn 2010. The questionnaire was answered by 35 teachers. The material was studied using content analysis methods. Three different co-teaching roles were formed on the basis of the research material. These roles differ in the way of dividing responsibility of planning and implementing co-teaching. Responsibility Sharers divided the responsibility evenly, Primary Responsible had one teacher with main responsibility and Single Responsible had only one teacher having all the responsibility of planning and teaching. The more responsibility the class teacher had, the more the special education teacher was limited to answer for students with special needs. Distribution of work with Responsibility Sharers was mostly based on good cooperation, while Primary Responsible and Single Responsible had work distribution mostly affected by absence of common planning time. The most satisfied with their co-teaching roles were the Responsibility Sharers, while the Single Responsible were the most unhappy group. However, it seems that individuals' persona affects to what kind of co-teaching was experienced meaningful.

Opettajan työ on muuttumassa itsenäisestä työskentelystä kohti kollegiaalista yhteistyötä, ja yhtenä yhteistyön muotona voi olla samanaikaisopetus. Aihe on ajankohtainen, sillä samanaikaisopetus on esillä Erityisopetuksen strategian (Opetusministeriö 2007) lanseeraamassa tuen kolmiportaisuuden mallissa. Helsingissä samanaikaisopetusta pyritään lisäämään tulospalkkiojärjestelmän avulla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla alakoulun opettajien rooleja samanaikaisopetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa, sekä selvittää, miten näihin rooleihin on päädytty, mitä etuja ja haittoja erilaisista rooleista on ja millaiset roolit koetaan mielekkäiksi. Tutkimus on tehty luokanopettajan tai erityisluokanopettajan näkökulmasta. Tutkimuksen aineisto kerättiin laadullisella verkkokyselyllä syksyllä 2010. Kyselyyn vastasi 35 opettajaa. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta tuli ilmi kolme samanaikaisopetuksen roolia. Nämä roolit erosivat toisistaan tavalla jakaa vastuuta samanaikaisopetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Vastuunjakajat jakoivat vastuun tasapuolisesti keskenään, päävastuunkantajissa toinen opettaja oli päävastuussa ja yksinäisissä vastuunkantajissa vastuu opetuksen suunnittelusta ja toteutuksesta oli kokonaan toisella opettajalla. Mitä enemmän vastuu samanaikaisopetuksesta oli painottunut luokanopettajalle, sitä enemmän erityisopettaja vastasi vain erityistä tukea tarvitsevista oppilaista. Vastuunjakajien työnjaon taustalla oli enimmäkseen opettajien välinen hyvä yhteistyö, kun päävastuunkantajien ja yksinäisten vastuunkantajien työnjakoon vaikutti eniten yhteisen suunnitteluajan puuttuminen. Tyytyväisimpiä samanaikaisopetuksen rooliinsa olivat vastuunjakajat, tyytymättömimpiä yksinäiset vastuunkantajat. Kuitenkin persoonalla näytti olevan vaikutusta siihen, millainen samanaikaisopetus koetaan mielekkääksi.