Yhteinen kaupunki, eriytyvät kaupunginosat? : Kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden alueellinen eriytyminen ja muuttoliike pääkaupunkiseudulla

This thesis critically examines the patterns and processes of ethnic residential segregation in the Helsinki Metropolitan Area (HMA). These phenomena are examined in two main ways: a) between the native and immigrant populations and b) the extent to which different immigrant groups are sharing the same neighbourhoods. The main aim of the study is to test the extent to which the theoretical claims of the selective migration processes can explain the development of ethnic residential segregation in HMA. The data is mixed: it consists of neighbourhood-level statistics related to the migration, demography and housing stock. The selective migration flows are analysed within and between neighbourhood-types, defined on the basis of the percentages of foreign-language-speakers. For contextual purposes, the study also includes fifteen expert interviews who work within the housing sector. Firstly, the results show that, from the early 2000s the patterns of ethnic residential segregation have strengthened while the differences between neighbourhoods have grown. On a more general level the HMA can be divided into two main areas: some eastern and north-eastern neighbourhoods that have experienced the rise of immigrant concentrations and; the northern, north-western and southern parts of the HMA, where the number and percentages of immigrants have remained relatively low. However, within the eastern and north-eastern neighbourhoods there are also discernable internal differences that reflect the income levels of the inhabitants and the type of housing stock. The results also show that, the existing immigrant concentrations are ethnically and culturally mixed and thus qualitatively different from China town and Little-Italy enclaves of single groups of immigrants. Secondly, the results show that there are clear signs of the selective migration processes of the native and immigrant populations which have resulted in the discernable development of ethnic residential segregation. Migration flows of the native population have gravitated towards neighbourhoods, where the percentage of immigrants is below the HMA average. This has resulted in significant migration losses for neighbourhoods with established and developing concentrations of immigrants. Meanwhile, migration of immigrants has been drawn to neighbourhoods where their percentages are above the HMA average. However, the results also point to clear differences in the migration and spatial patterns of different immigrant groups. The spatial selectivity of migration is, thus, more prominent amongst the native population than when compared with immigrants. Overall, the results indicate that the reproduction of the selective migration flows of the native and immigrant populations will largely determine HMA s future development of ethnic residential segregation.

Muuttoliike tuottaa asuinalueiden etnistä eriytymistä pääkaupunkiseudulla Pääkaupunkiseutu on eriytynyt 2000-luvulla aikaisempaa selkeämmin kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten asukkaiden asuttamiin kaupunginosiin. Erot kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten muuttoliikkeessä ovat tuottaneet alueellisten erojen kasvua. Tutkimus osoittaa eriytymisen edenneen tavalla, joka on kansainvälisestä kehityksestä tuttu. Kantaväestön muutto pääkaupunkiseudulla kiertää maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymiksi muodostuneita alueita. Muuttoliikkeessä on havaittavissa selvä alueellinen hierarkia, jossa muuttovirrat suuntautuvat kohti alueita, joilla maahanmuuttajataustaisten osuus on lähtöaluetta alhaisempi. Tämä näkyy selkeänä muuttotappiona maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymiksi muodostuneilla alueilla. Maahanmuuttajataustaisten asukkaiden seudun sisäinen muuttoliike näyttäytyy päinvastaisena. Nettomuuttovirrat kohdistuvat tyypillisimmin asuinalueille, joilla maahanmuuttajataustaisten osuus nousee seudun keskitasoa korkeammaksi. Tämä on paikannut kantaväestön muuttoliikkeen aiheuttamaa väestötappiota asumiskeskittymiksi muodostuneilla alueilla. Toisin kuin kantaväestöllä maahanmuuttajataustaisten muuttovirtojen suuntautumisessa on kuitenkin selkeämpää vuosittaista vaihtelua. Pohjoismaisten esimerkkien tavoin myös erot maahanmuuttajataustaisten ryhmien muuttoliikkeessä ovat selkeitä. Erityisesti Länsi-Euroopan kieliä puhuvien muuttoliike poikkeaa muiden ryhmien muuttoliikkeen suuntautumisesta ja alueellisesta sijoittumisesta pääkaupunkiseudulla. Kaupunkipolitiikan näkökulmasta kiinnostavaa on kuitenkin havainto Pikku-italioiden ja kiinalaiskaupunginosien puuttumisesta pääkaupunkiseudulta. Seudulle muodostuneet maahanmuuttajataustaisten asumiskeskittymät ovat asukasrakenteeltaan kulttuurisesti ja etnisesti sekoittuneita. Tutkimuksen aineisto koostui asuinalueiden väestörakennetta, asuntokantaa ja alueiden välisiä muuttovirtoja kuvaavista tilastoista. Eriytymisen rakennetta ja kehityskulkuja analysoitiin vieraskielisten osuuden perusteella muodostetun asuinaluetypologian kautta. Muuttoliikkeen vaikutuksia tarkasteltiin pääkaupunkiseudulle suuntautuneen ja seudun sisäisen muuttoliikkeen näkökulmasta.