Elämän ja entisyyden maisemat : Kolgujev nenetsien arjessa, muistelussa ja kerronnassa

The dissertation discusses the conceptions of place and landscape amongst Nenets living on the island of Kolguyev or being of Kolguyev descent. The conceptions are examined through the everyday life of the community, oral recollections and narration that unfold meanings related to the island. The research material has been collected in ethnographic fieldwork in 2000 2005. The duration of individual fieldworks varies from two weeks to three months and their total duration is nearly six months. The fieldwork has been conducted both on the island and in the city of Nar yan-Mar. The main methods have been participant observation and recorded and unrecorded informal interviews. In addition to the field work data, archive materials, travel accounts, and other historical texts by outsiders about Kolguyev or the Nenets living in the European side of Russia have been used as a research material. The analysis is based on the idea of the place as a meeting point of the physical features, experiences in them and collective narration about them. The concept sense of place is used to describe the interaction of these three. Lived space manifests individual s or collective sense of place. The places form different kinds of networks of meanings which are called landscapes. Hot spots are places where different meanings accumulate. Furthermore, the material is analysed using the concepts of Tale World and Story Realm by Katherine Young. The Tale World is a realm created during the Story Realm, i.e. the event of narrations. The Tale Worlds are true as such but become evaluated in the Story Realm. The Tale Worlds are seen to arise both from the physical features of a place and from oral tradition, but at the same time these worlds give meanings to the place. The Tale Worlds are one of the central ingredients for the sense of place. One of the most central hot spots in Kolguyev is the arok harbour, where most of the themes of the pre-Soviet Tale Worlds are placed: trade and interaction with the Russians, rituals of the popular religion and arrival of the first Nenets to the island. arok is also part of the landscape of the coast where the meetings of Nenets and the other(s) are generally connected. Furthermore, arok is connected to the network of amans graves but also more generally to the landscape of collective sacred and sacrificial places. Another hot spot is the population centre of Bugrino which unfolds through the evaluations of the Tale Worlds. It also is the centre of the everyday life of the community studied. The Tale Worlds of the radiant past fastens on the population centre which is described through the negative models within the genre of litany. Sacred places, that represent the possibility to meet the Otherworld or mark places were encounters with the Otherworld have taken place, generate many kinds of landscapes in the island. They fasten on the graves of the amans, sirtya tradition, and to collective sacred places with their associations. The networks are not closed systems but are given meanings and new associations continuously in narration and recollection. They form multi-level and significant landscapes which reflect the fastening of the Kolguyev Nenets in the tundra of the island. In the research material the holy places and the popular religiousness are emphasised which is one of the most significant research results. It can be seen to reflect collective resistance and the questioning of the atheistic propaganda of the Soviet years. The narration and the recollection often refer also to the discourse of the anti-religious propaganda or use its strategies. The centrality of the holy places is also based on the tenacity of the religious Tale Worlds and sense of place and to the collective significance of the religion in general.

Neuvostovuosien aikana Venäjän pohjoisessa elävien alkuperäiskansojen parissa saatettiin läpi laajoja uudistuksia. Näistä merkittävimpiä oli pyrkimys asuttaa liikkuvaa elämäntapaa harjoittaneet ryhmät heille rakennettuihin asutuskeskuksiin. Neuvostoliiton hajoamisen kynnyksellä kaikki Kolgujevin saarella asuvat nenetsit olivat muuttaneet Bugrinon asutuskeskukseen. Elämän ja entisyyden maisemat on tutkimus Barentsin merellä sijaitsevan saaren nenetsien arjesta sekä saareen liittyvästä puheesta ja kerronnasta. Tutkimus perustuu 2000-luvun alussa kenttätöissä kerättyyn aineistoon ja niin arkisto- kuin kirjalliseenkin Kolgujevia koskevaan materiaaliin. Kirjassa pohditaan, millaiset paikat ja maisemat ovat keskeisiä nenetseille neuvostoaikojen ja niiden jälkeisten vuosien syvien muutosten jälkeen ja miksi. Tutkimuksessa hahmotetaan kolme keskeistä maisemakokonaisuutta. (1) Bugrinon asutuskeskus on 2000-luvun monikulttuurisen ja neuvostoaikoina syntyneen yhteisön kotipaikka. Sen nykypäivää kuvataan niin paikallismediassa kuin nenetsienkin puheessa kielteisin sanakääntein. Tämä on vastakohtainen niille muisteluille, joissa keskitytään neuvostoaikaisen poronhoitokolhoosin toimintaan ja loistoon. (2) Menneisyyden Kolgujevista ja elämästä kertovassa muistelussa keskitytään Neuvostoliittoa edeltäneisiin aikoihin, jolloin nenetsit elivät poropaimentolaiselämää ja kävivät vaihtokauppaa mantereella asuvien venäläisten pomorien sekä satunnaisesti myös esimerkiksi norjalaisten valaanpyytäjien kanssa. Tutkimuksessa osoitetaan, että nenetsit ja venäläiset kokivat saaren ja sen maisemat toisistaan poikkeavilla tavoilla: venäläisille pelottavaa, karua ja tyhjää tilaa edustanut tundra on nenetseille keskeinen elämisen, elinkeinojen ja kaupankäynnin edellytykset tuottava maisema ja koti. Venäläiset ja nenetsit kohtasivat menneisyydessä Kolgujevin rannikolla vakiintuneiden satamien ympärille kehittyneillä kauppapaikoilla. Vanhemmalla kauppapaikalla sijaitsi nenetsin rakentama tsasouna ja myöhemmin käyttöönotetulla venäläisen kauppiaan rakennuttama kirkko. Näistä ortodoksisista rakennuksista kertova arkistoaineisto ja nenetsien muistelu toimii avaimena kolmanteen maisemakokonaisuuteen, (3) Kolgujevin pyhiin paikkoihin liittyvään kertomusperinteeseen ja muisteluun. Nenetsien näkökulmasta niin tsasounat, kirkko kuin esimerkiksi amaanien haudat asettuvat samalle pyhien paikkojen verkostolle. Pyhissä paikoissa nenetsit ovat kohdanneet tuonpuoleisen ja voineet kommunikoida sen kanssa. Yhteiskunnan murroksista huolimatta henget elävät edelleen, ja niiden kohtaamiset ovat yksi 2000-luvun nenetsien suosituimpia kertomusteemoja.