Monologeista dialogiksi : Keskustelua koulusta käytävien ohipuhumisten muuttamisesta neuvotteluksi sosiaalisen konstruktionismin hengessä.

From monologues to dialogue. A discussion about changing the fragmented character of the debate concerning schools to one of negotiation, in the spirit of social constructionism. The starting point for the study is the assumption that the interested parties concerning schools such as teachers, students, public servants within school administration or politics construct the idea of the school in disparate ways. It looks as if the representatives of the various interested parties perceive the school in distinctive ways or with particular emphases. Additionally, there are not many discussion forums where these different interested parties have an equal right to speak and be heard. It seems that the lack of dialogue characterizes the debate about school. At the centre of the study are negotiations concerning schools, and the conditions that promote changing the fragmented character of this school debate in a more promising and collectively responsible process of negotiation. The aims of the study are to find both an empirical and theoretical basis for more equal ways to negotiate about school, and to increase cultural self reflection. Social constructionism plays a key role in aspiring to meet these research aims. The research questions are (1) How do the informants of the study construct the idea of school in their texts, and (2) What kind of prospects does social constructionism bring to the negotiations about school. The research informants construct the idea of school in their texts in several ways. To sum up: school is constructed as a place for learning, a place for building the future, a place where ethical education is lived out, a place for social education and Bildung, and a place where the students well-being is ensured. The previously presented assumption that the interested parties of a school construct the idea of a school in disparate ways or with various emphases seems to have support in the informants texts. Based on that, a condition can be put forward: different perspectives should have an equal opportunity to be heard in negotiations about school. It would also be helpful if there was a chance for different perspectives to be documented and/or in some way, visualized. This ensures that different constructions of school are within reach of all the participants. Additionally, while making the process of negotiation transparent, this documentation becomes an important medium for self reflection. On one hand it visualizes the complexity of the school. On the other hand it protects the school and education from serving as the spokesman of any single truth that is presented as objective or universal. Social constructionism seems to offer a stable theoretical basis for changing the fragmented character of the school debate in one of negotiation. More equal and collectively responsible school negotiation presumes that certain aspects or conditions drawn from postmodernism and social constructionism have been studied. In the study, six conditions are presented that can be seen as mediums for changing the fragmented character of the school debate into one of more equal negotiation. Keywords: social constructionism, Kenneth J. Gergen, school negotiation, education policy, dialogue.

Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että koulusta käytävään keskusteluun osallistuvat tahot, kuten opettajat, oppilaat, opetushallinnon edustajat tai poliitikot puhuvat toistensa ohi neuvotellessaan koulusta. Koulusta käytävän keskustelun osalliset vaikuttavat mieltävän koulun toisistaan eriävin tavoin tai painotuksin. Ei ole myöskään kovin monia keskustelufoorumeja, joissa eri tahojen äänet tulevat yhtälailla kuulluksi. Koulusta käytävälle keskustelulle vaikuttaa olevan ominaista dialogisuuden puute. Tässä tutkimuksessa tarkastelun keskiössä on koulusta käytävä keskustelu sekä se, millä ehdoin koulusta käytävää ohipuhumista voidaan muuttaa yhteisvastuullisemman neuvottelun suuntaan. Tavoitteena on löytää empiiristä ja teoreettista perustaa tasa-arvoisemmille tavoille käydä neuvottelua koulusta sekä lisätä kulttuurista itsereflektiota. Tutkimuksen tavoitteisiin pyritään sosiaalisen konstruktionismin ymmärrystavan välityksellä. Tutkimuksessa on asetettu kaksi tutkimustehtävää, jotka ovat seuraavat: 1) Miten aineiston kirjoittajat (suhteessa kouluun eri lailla paikantuneet ihmiset) merkityksellistävät koulua kirjoituksissaan? 2) Minkälaisia näkymiä sosiaalinen konstruktionismi avaa perusopetuksesta käytävään neuvotteluun? Aineiston kirjoittajat merkityksellistävät koulua lukuisin eri tavoin. Tiiviisti ilmaistuna koulu merkityksellistyy viitenä paikkana, jotka ovat seuraavat: oppimisen paikka, tulevaisuuden rakentamisen paikka, eettisen kasvatuksen toteuttamisen paikka, kasvattamisen ja sivistämisen paikka sekä oppilaan hyvinvoinnin turvaamisen paikka. Kirjoittajat vaikuttavat todentavan tutkimuksen lähtökohta-ajatusta, jonka mukaan suhteessa kouluun eri lailla paikantuneet ihmiset mieltävät koulun toisistaan eriävin tavoin tai painotuksin. Tutkimusaineistossa ilmenevän näkökulmien kirjon voi nähdä tukevan kantaa, jonka mukaan koulusta käytävän neuvottelun tulee olla sellaista, että eri perspektiivit tulevat yhtälailla kuulluiksi. Kuulluiksi tulemisen ohella eri perspektiivien on hyvä tulla sanallistetuiksi ja/tai muuten näkyväksi tehdyiksi. Tämä mahdollistaa muun muassa sen, että kaikilla osallisilla on mahdollisuus päästä kiinni niihin erilaisiin ymmärtämisen tapoihin, joita intressiryhmien edustajat tuovat esiin tai painottavat neuvotellessaan koulusta. Dokumentoinnin ja/tai muun visualisoinnin voi myös nähdä toimivan merkittävänä prosessin itsereflektion välineenä, joka toisaalta tekee näkyväksi koulun monikerroksisuutta ja toisaalta varjelee koulua ja kasvatusta redusoitumiselta minkään yksittäisen ja väistämättä näkökulmallisen totuuden välittäjäksi. Sosiaalinen konstruktionismi vaikuttaa tarjoavan teoreettisesti kestävää perustaa sille, että koulusta käytävästä ohipuhumisesta voidaan ja on aiheellista siirtyä kohti tasa-arvoisempaa neuvottelua. Tämä edellyttää sitä, että tutkitaan tiettyjen postmodernista ja sosiaalisesta konstruktionismista ammentavien ehtojen soveltamisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessa esitetään kuusi ehtoa, jotka voidaan nähdä välineinä, joilla edistää siirtymää koulusta käytävistä ohipuhumisista kohti tasa-arvoisempaa neuvottelua. Tutkimuksen avainsanat: sosiaalinen konstruktionismi, Kenneth J. Gergen, koulusta käytävä neuvottelu, koulutuspolitiikka, dialogi