Oral health and kidney disease with emphasis on diabetic nephropathy

Chronic kidney disease (CKD) is a worldwide health problem, with adverse outcomes of cardiovascular disease and premature death. The ageing of populations along with the growing prevalence of chronic diseases such as diabetes and hypertension is leading to worldwide increase in the number of CKD patients. It has become evident that inflammation plays an important role in the pathogenesis of atherosclerosis complications. CKD patients also have an increased risk of atherosclerosis complications (including myocardial infarction, sudden death to cardiac arrhythmia, cerebrovascular accidents, and peripheral vascular disease). In line with this, oral and dental problems can be an important source of systemic inflammation. A decline in oral health may potentially act as an early marker of systemic disease progression. This series of studies examined oral health of CKD patients from predialysis, to dialysis and kidney transplantation in a 10-year follow-up study and in a cross-sectional study of predialysis CKD patients. Patients had clinical and radiographic oral and dental examination, resting and stimulated saliva flow rates were measured, whilst the biochemical and microbiological composition of saliva was analyzed. Lifestyle and oral symptoms were recorded using a questionnaire, and blood parameters were collected from the hospital records. The hypothesis was that the oral health status, symptoms, sensations, salivary flow rates and salivary composition vary in different renal failure stages and depend on the etiology of the kidney disease. No statistically significant difference were seen in the longitudinal study in the clinical parameters. However, some saliva parameters after renal transplantation were significantly improved compared to levels at the predialysis stage. The urea concentration of saliva was high in all stages. The salivary and plasma urea concentrations followed a similar trend, showing the lowest values in kidney transplant patients. Levels of immunoglobulin (Ig) A, G and M all decreased significantly after kidney transplantation. Increased concentrations of IgA, IgG and IgM may reflect disintegration of the oral epithelium and are usually markers of poor general oral condition. In the cross-sectional investigation of predialysis CKD patients we compared oral health findings of diabetic nephropathy patients to those with other kidney disease than diabetes. The results showed eg. more dental caries and lower stimulated salivary flow rates in the diabetic patients. HbA1C values of the diabetic patients were significantly higher than those in the other kidney disease group. A statistically significant difference was observed in the number of drugs used daily in the diabetic nephropathy group than in the other kidney disease group. In the logistic regression analyses, age was the principal explanatory factor for high salivary total protein concentration, and for low unstimulated salivary flow. Poor dental health, severity of periodontal disease seemed to be an explanatory factor for high salivary albumin concentrations. Salivary urea levels were significantly linked with diabetic nephropathy and with serum urea concentrations. Contrary to our expectation, however, diabetic nephropathy did not seem to affect periodontal health more severely than the other kidney diseases. Although diabetes is known to associate with xerostomia and other oral symptoms, it did not seem to increase the prevalence of oral discomfort. In summary, this series of studies has provided new information regarding the oral health of CKD patients. As expected, the commencement of renal disease reflects in oral symptoms and signs. Diabetic nephropathy, in particular, appears to impart a requirement for special attention in the oral health care of patients suffering from this disease.

Krooninen munuaissairaus (chronic kidney disease, CKD) on lisääntyvä lääketieteellinen ongelma. CKD potilaiden määrän lisääntyminen johtuu diabeteksen ja verenpainetaudin yleistymisestä sekä väestön ikääntymisestä, liikalihavuuden lisääntymisestä ja hoitomahdollisuuksien paranemisesta. CKD luokitellaan Yhdysvaltojen National Kidney Foundationin mukaan puhdistuman eli glomerulusfiltraation (GFR) heikkenemisen perusteella luokkiin CKD 1-5, jossa CKD 1:ssä GFR on vielä normaali, mutta munuaisvaurio havaitaan esim. proteinuriana tai hematuriana ja CKD 5:ssa kyse on loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnasta, jolloin potilaat ovat usein dialyysihoidossa. Krooniseen munuaissairauteen liittyy huomattavan suuri kuolleisuuden riski. Keskeinen syy mortaliteetin nousuun on kardiovaskulaarisairastuvuuden lisääntyminen, mutta myös infektiot ovat vaikea ongelma. CKD potilailla yleistyy tilanne, jossa yhdistyvät malnutritio, krooninen inflammaatio ja arteroskleroosi. Viime vuosina on tutkittu parodontaalisairauksien liittymistä kardiovaskulaarisairauksien kehittymiseen, jossa suun alueen krooninen inflammaatio saattaa olla merkityksellinen ja toisaalta munuaisten vajaatoimintaan, jossa suun sairaudet saattavat edistää munuaisten vajaatoiminnan progressiota. Kyseessä oleva väitöskirjatutkimus koostui CKD potilaiden 10 vuoden seurantatutkimuksesta, jossa potilaita seurattiin aina predialyysivaiheesta dialyysiin ja munuaisten siirtoon asti, sekä CKD 4-5 tasoisten predialyysivaiheen potilaiden poikkileikkaustutkimuksesta. Tutkimusmenetelmiä olivat suun ja hampaiston kliininen tutkimus, leukojen röntgenkuvaus, syljen koostumuksen analyysit, joissa selvitettiin syljen immunoglobuliinit (Ig) A, G, M ja urea, albumiini ja kokonaisproteiinipitoisuus sekä mahdollinen sieni-infektion esiintyminen. Lisäksi potilaat täyttivät elämänlaatu- ja oirekyselykaavakkeet. Potilaiden lääkitykset selvitettiin sairauskertomuksista. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää korreloivatko potilailla havaitut suu- ja hampaisto-oireet ja löydökset munuaistaudin etiologiaan, vaikeusasteeseen ja valittuun perustaudin hoitolinjaan. Poikkileikkaustutkimuksessa vertasimme diabeettista munuaistautia (nefropatiaa) sairastavia potilaita muita munuaistauteja sairastaviin potilaisiin. Seurantatutkimuksessa havaittiin, että CKD potilaiden suun terveys parani munuaisen siirron jälkeen. Syljen ureapitoisuus oli korkea jokaisessa munuaishoidon vaiheessa. Syljen ja plasman ureapitoisuudet noudattelivat samaa trendiä, ollen matalimmat munuaisen siirron jälkeen. IgA, IgG ja IgM -pitoisuudet laskivat munuaisen siirron jälkeen. Korkeita immunoglobuliinipitoisuuksia pidetään merkkeinä suun huonosta terveydentilasta. Poikkileikkaustutkimuksessa havaitsimme, että krooninen munuaistauti näkyy suun terveydessä. Diabeettistä nefropatiaa sairastavilla havaittiin selvästi huonompi suun terveydentila kuin muita munuaistauteja sairastavilla potilailla. Heillä oli korkeampi veren HbA1C -pitoisuus ja enemmän päivittäisiä lääkityksiä. Diabeetikoilla oli korkeampi syljen IgA -pitoisuus. Heillä oli myös matalampi syljen eritys ja esiintyi enemmän kariesta. Näihin voi myötävaikuttaa lääkitys ja muut samanaikaiset sairaudet, joita diabeetikoilla oli enemmän. Suun limakalvojen kuivuusoireet aiheuttavat epämukavia tuntemuksia suussa, hampaiden reikiintymistä sekä suun alueen sienitulehduksia. Suurin osa diabeettista nefropatiaa sairastavista potilaista piti suunsa terveyttä huonona. Koska mm. kroonisten tautien, sydänlääkkeiden ja ikääntymisen tiedetään alentavan syljeneritystä, olisi kroonista munuaistautia sairastavien potilaiden käytävä säännöllisesti hammashoidossa ja myös aktiivisesti hoidettava suun kuivuusoireita.