Poststroke survival and ischemic stroke recurrence : the cerebral small-vessel disease perspective

The aim of the present study was to investigate the influence of different manifestations of cerebral SVD on poststroke survival and ischemic stroke recurrence in long-term follow-up. The core imaging features of small-vessel disease (SVD) are confluent and extensive white matter changes (WMC) and lacunar infarcts. These are associated with minor motor deficits but a major negative influence on cognition, mood, and functioning in daily life, resulting from small-vessel lesions in the fronto-subcortical brain network. These sub-studies were conducted as part of the Helsinki Stroke Aging Memory (SAM) study. The SAM cohort consisted of 486 consecutive patients aged 55 to 85 years who were admitted to Helsinki University Central Hospital with acute ischemic stroke. The study included comprehensive clinical, neuropsychological, psychiatric and radiological assessment three months poststroke. The patients were followed up up for 12 years using extensive national registers. The effect of different manifestations of cerebral SVD on poststroke survival and stroke recurrence was analyzed controlling for factors such as age, education, and cardiovascular risk factors. Poststroke dementia and cognitive impairment relate to poor long-term survival. In particular, deficits in executive functions as well as visuospatial and constructional abilities predict poor outcome. The predictive value of cognitive deficits is further underlined by the finding that depression-executive dysfunction syndrome (DES), but not depression in itself, is associated with poor poststroke survival. Delirium is not independently associated with increased risk for long-term poststroke mortality, although it is associated with poststroke dementia. Furthermore, acute index stroke attributable to SVD is associated with poorer long-term survival and a higher risk for cardiac death than other stroke subtypes. Severe WMC, a surrogate of SVD, is independently related to an increased risk of stroke recurrence at five years. In summary, cognitive poststroke outcomes reflecting changes in the executive network brain, and the presence of cerebral SVD are important determinants of poststroke mortality and ischemic stroke recurrence, regardless of whether SVD is the cause of the index stroke or a condition concurrent to some other etiology.

Väitöskirjatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää pienten suonten taudin eri ilmentymien vaikutusta aivohalvauksen jälkeiseen kuolleisuuteen ja aivohalvauksen uusiutumisriskiin. Pienten suonten taudin keskeisimpiä radiologisia löydöksiä ovat laaja-alaiset, yhteensulautuvat valkean aineen muutokset sekä lakunaariset infarktit. Näihin liittyy usein vain vähäisiä motorisia puutosoireita. Pienten suonten aiheuttamista vaurioista aivojen fronto-subkortikaalisessa verkostossa aiheutuu sen sijaan huomattavia kielteisiä vaikutuksia muistiin, tiedonkäsittelyyn, mielialaan ja arjessa selviytymiseen. Tutkimus oli osa laajaa Helsinki Stroke Aging Memory (SAM) -tutkimusta, jonka potilasjoukko koostui 486 perättäisestä 55−85-vuotiaasta aivohalvauspotilaasta Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa. Potilaille tehtiin perusteellinen kliininen, neuropsykologinen, psykiatrinen ja radiologinen tutkimus kolmen kuukauden kuluttua aivoinfarktista. Potilaita seurattiin 12 vuoden ajan käyttäen kansallisia rekistereitä. Pienten suonten taudin erilaisten ilmentymien vaikutusta kuolleisuuteen ja infarktin uusiutumisriskiin selvitettiin tilastollisin analyysein, joilla kontrolloitiin iän, koulutuksen sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden vaikutus. Tulosten perusteella aivohalvauksen jälkeinen dementia ja kognitiivinen heikentyminen lisäävät kuolleisuutta. Erityisesti toiminnanohjauksen ja hahmottamisen vaikeudet ovat yhteydessä huonoon ennusteeseen. Kognition heikentymisen ennustearvoa korostaa se, että masennuksen esiintyminen yhdessä toiminnanohjauksen häiriön kanssa lisää aivohalvauksen jälkeistä kuolleisuutta, kun taas masennus yksinään ei sitä lisää. Delirium ei ole riippumattomasti yhteydessä lisääntyneeseen aivoinfarktin jälkeiseen kuolleisuuteen, mutta sillä on yhteys aivohalvauksen jälkeiseen dementiaan. Pienten suonten taudin aiheuttaman aivohalvauksen jälkeinen kuolleisuusriski ja erityisesti sydänperäisen kuoleman riski on suurempi kuin muusta syystä aiheutuneen aivohalvauksen jälkeen pitkäaikaisseurannassa. Laaja-alaisten valkean aineen muutosten esiintyminen ennustaa lisääntynyttä aivohalvauksen uusiutumisen riskiä viiden vuoden seurannassa. Väitöskirjatutkimus osoitti, että aivohalvauksen kognitiiviset seuraukset, jotka ovat merkkinä muutoksista toiminnanohjauksen verkostossa, sekä pienten suonten taudin ilmeneminen ovat tärkeitä tekijöitä kuolleisuudessa ja aivohalvauksen uusiutumisessa. Pienten suonten tauti on merkittävä ennustetekijä, oli se sitten aivohalvauksen syy tai muusta syystä aiheutuneen aivohalvauksen rinnakkaissairaus.