Wegener's granulomatosis in Finland in 1981-2000

Objectives: Wegener s granulomatosis (WG) is a vasculitis with a predilection for the airways and kidneys. An increasing incidence and improved prognosis of WG has been shown. The aim of this study was to evaluate the incidence, clinical presentation, diagnostic delay, risk of dialysis-dependent renal insufficiency and mortality of WG in 1981-2000. Patients and methods: Data was retrieved from the Finnish hospital discharge register and hospital case reports. Patients diagnosed with WG in 1981-2000 were included, and their demographic and clinical data recorded. The patients were crossed with the national kidney dialysis register and the national mortality statistics. Results: A total of 492 patients (243 ♂ , 249 ♀) were diagnosed at a mean age of 54 years (SD 18). The incidence increased from 1.9 to 9.3/ million/ year. The median diagnostic delay decreased from 17 to 4 months. Patients presented most often with symptoms of the ear, nose and throat (ENT) (45%), lung (36%), musculoskeletal system (22%) and kidney (11%). Initial lung involvement, constitutional symptoms, high erythrocyte sedimentation rate (ESR) and high ELK scores [(number of simultaneously involved organ groups (ENT, Lung, Kidney)] were associated with a shorter diagnostic delay. Medical treatment of WG patients remained similar in the 1980s and 1990s. Almost 90% of patients received cyclophosphamide (CYC) and more than 90% glucocorticoid medication at some point during the course of the disease. Eighty-four patients (17%) needed dialysis. Initial renal involvement and elevated serum creatinine values were related to an increased risk of dialysis-dependent kidney disease. In two-thirds of the patients, renal impairment was reversible. Dialysis became chronic (>3 months) in 32 patients (6.5%). Nineteen patients (3.9%) received a kidney transplant. Altogether 203 patients (99 men, 104 women) died before 30 June 2005. WG was the underlying cause of death in 37%. The crude one-year and five-year survival rates were 83.3% and 74.2%, respectively. The standardized mortality ratio was 3.43 (95% CI = 2.98 to 3.94). Older age and elevated creatinine level at diagnosis predicted shorter survival. ENT symptoms at presentation and treatment with CYC were associated with better outcome. There was no additional risk associated with male gender or with either of the decades (1981-1990 and 1991-2000) Conclusions: In 1981-2000, the incidence of WG increased ca. 4.5-fold and diagnostic delay decreased to ca. one-fourth, reflecting increased recognition of the disease and improved diagnostic means. WG patients are at great risk of developing dialysis-dependent renal insufficiency and an increased risk of dying. During the study period the treatment of WG did not change markedly, nor did the prognosis improve.

Yleistä: Wegenerin granulomatoosi (WG) on autoimmuuni verisuonitulehdus eli vaskuliitti, jonka syy on yhä selvittämättä. Verisuonen seinämän tulehdus voi johtaa suonen tukkeutumiseen tai repeämiseen, joista aiheutuu kuolioita tai verenvuotoja. WG:n tulehdus kohdistuu pieniin ja keskisuuriin suoniin vaurioittaen useimmiten hengitysteitä ja/tai munuaisia. WG:n ilmaantuvuuden on todettu kasvaneen ja ennusteen parantuneen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada yleiskuva WG:sta Suomessa vv.1981 2000; sen ilmaantuvuus, taudinkuva, toteamisviive, dialyysiin joutumisen riski ja eliniän ennuste sekä niiden muutokset ja muutoksiin vaikuttaneet tekijät. Potilaat ja menetelmät: Vv. 2002-2005 kerättiin kansallisista rekistereistä ja sairaaloiden sairauskertomuksista vv. 1981-2000 aikana diagnosoitujen WG-potilaiden tiedot taudinkuvasta, sairaala- ja lääkehoidoista, taudinkulusta, komplikaatioista ja ennusteesta. Tulokset: 492 WG-potilasta (243 ♂, 249 ♀) diagnosoitiin keskimäärin 54 v iässä. Ilmaantuvuus kasvoi 1,9:stä 9,3/milj/v ja toteamisviive lyheni 17:stä 4 kuukauteen. Taudin ensi oireet tulivat tavallisimmin (45 %:ssa) korva-nenä-kurkku (KNK) elinryhmästä, usein keuhkoista (36 %), tuki- ja liikuntaelimistä (22 %) tai munuaisista (11 %). 36 %:lla oli yleisoireita. Oireiden kirjo oli koko 20 vuoden aikana hyvin yhtenäinen. Alun keuhkovaurio, yleisoireet, korkea lasko ja/tai useamman elinryhmän samanaikainen sairastuminen johtivat lyhyempään toteamisviiveeseen. 1980- ja 1990-luvuilla WG-potilaille annettiin hyvin samantapaisia lääkehoitoja: melkein 90 % potilaista sai jossain sairautensa vaiheessa syklofosfamidia (CYC) ja yli 90 % glukokortikoideja. Seurannan aikana 84 (17 %) potilasta joutui dialyysiin. Dialyysiin joutumista ennusti alun munuaisvaurio ja suurentunut seerumin kreatiniiniarvo (S-krea). 32 potilaalla dialyysi kroonistui (=kesti yli 3 kk) ja 19 potilasta (3,9 %) tarvitsi munuaissiirteen. 30.6.2005 mennessä kuoli 203 potilasta (99 ♂, 104 ♀). Peruskuolinsyy oli 37 %:ssa WG. Yksi- ja viisivuotis-elonjäämisosuudet olivat 83,3 % ja 74,2 %. Potilaiden standardoitu kuolleisuussuhde (SMR) oli 3,43). Korkeampi sairastumisikä ja alun suurentunut S-krea huononsivat ennustetta, alun KNK-oireet ja CYC-hoito paransivat sitä. Eri sukupuolten ja vuosikymmenten ennusteet eivät eronneet toisistaan. Johtopäätökset: Vuosina 1981 2000 WG:n ilmaantuvuus 4½-kertaistui ja toteamisviive supistui neljännekseen paremmasta tietoisuudesta ja paremmasta toteamisesta johtuen. Parantuneesta ennusteesta huolimatta potilailla on merkittävä munuaisten vajaatoiminnan ja ennenaikaisen kuoleman riski. Hoito ja ennuste eivät juuri muuttuneet.