Bridging East and West : The Establishment of the International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA) in the United States Foreign Policy of Bridge Building, 1964-1972.

The dissertation examines the foreign policies of the United States through the prism of science and technology. In the focal point of scrutiny is the policy establishing the International Institute for Applied Systems Analysis (IIASA) and the development of the multilateral part of bridge building in American foreign policy during the 1960s and early 1970s. After a long and arduous negotiation process, the institute was finally established by twelve national member organizations from the following countries: Bulgaria, Canada, Czechoslovakia, Federal Republic of Germany (FRG), France, German Democratic Republic (GDR), Great Britain, Italy, Japan, Poland, Soviet Union and United States; a few years later Sweden, Finland and the Netherlands also joined. It is said that the goal of the institute was to bring together researchers from East and West to solve pertinent problems caused by the modernization process experienced in industrialized world. It originates from President Lyndon B. Johnson s bridge building policies that were launched in 1964, and was set in a well-contested and crowded domain of other international organizations of environmental and social planning. Since the distinct need for yet another organization was not evident, the process of negotiations in this multinational environment enlightens the foreign policy ambitions of the United States on the road to the Cold War détente. The study places this project within its political era, and juxtaposes it with other international organizations, especially that of the OECD, ECE and NATO. Conventionally, Lyndon Johnson s bridge building policies have been seen as a means to normalize its international relations bilaterally with different East European countries, and the multilateral dimension of the policy has been ignored. This is why IIASA s establishment process in this multilateral environment brings forth new information on US foreign policy goals, the means to achieve these goals, as well as its relations to other advanced industrialized societies before the time of détente, during the 1960s and early 1970s. Furthermore, the substance of the institute applied systems analysis illuminates the differences between European and American methodological thinking in social planning. Systems analysis is closely associated with (American) science and technology policies of the 1960s, especially in its military administrative applications, thus analysis within the foreign policy environment of the United States proved particularly fruitful. In the 1960s the institutional structures of European continent with faltering, and the growing tendencies of integration were in flux. One example of this was the long, drawn-out process of British membership in the EEC, another is de Gaulle s withdrawal from NATO s military-political cooperation. On the other hand, however, economic cooperation in Europe between East and West, and especially with the Soviet Union was expanding rapidly. This American initiative to form a new institutional actor has to be seen in that structural context, showing that bridge building was needed not only to the East, but also to the West. The narrative amounts to an analysis of how the United States managed both cooperation and conflict in its hegemonic aspirations in the emerging modern world, and how it used its special relationship with the United Kingdom to achieve its goals. The research is based on the archives of the United States, Great Britain, Sweden, Finland, and IIASA. The primary sources have been complemented with both contemporary and present day research literature, periodicals, and interviews.

Väitöskirjassa tarkastellaan Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa tiede- ja teknologiapoliittisen paradigman kautta. Keskipisteenä on Kansainvälisen sovelletun systeemianalyysin tutkimuslaitoksen (IIASA, International Institute for Applied Systems Analysis) perustamiskehitys 1960-70-luvuilla. Pitkän neuvotteluprosessin seurauksena laitoksen lopulta perusti kaksitoista jäsenorganisaatiota seuraavista maista: Bulgaria, Iso Britannia, Italia, Japani, Kanada, Neuvostoliitto, Puola, Ranska, Itä-Saksa, Länsi-Saksa, Tsekkoslovakia ja Yhdysvallat. Muutaman vuoden kuluttua laitokseen liittyi myös Ruotsi, Suomi ja Alankomaat (1976). Laitoksen päämääränä sanotaan olleen niin idän kuin lännenkin tutkijoiden yhteensaattaminen modernisaatiokehityksen tuottamien ongelmien pariin. Presidentti Johnsonin vuonna 1964 käynnistämän sillanrakennuspolitiikan seurauksena syntynyt instituutti perustettiin ympäristöpolitiikan ja yhteiskuntasuunnittelun saralle, jossa toimi alunalkaenkin suuri joukko muita olemassaolevia organisaatioita. Koska ilmeistä tarvetta uuden instituution perustamiseen ei voi sanoa olleen, niin IIASA:n perustamisvaiheet selventävät tätä monikansallisten toimijoiden kenttää ja valottaa Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa motivoivia tekijöitä kylmän sodan liennytykseen johtaneella tiellä. IIASA:n perustamista tarkastellaan IIASA:lle rinnakkaisten, NATO:n, OECD:n ja ECE:n toiminnan kautta. Tavallisesti Johnsonin sillanrakennuspolitiikka on nähty Yhdysvaltojen keinona normalisoida kahdenväliset suhteensa eri Itä-Euroopan maiden kanssa, eikä politiikan monikansalliseen ulottuvuuteen ole kiinnitetty huomiota. IIASA:n perustamisvaiheet tuovat esille uutta tietoa niin Yhdysvaltojen ulkopolitiikan senaikaisista tavoitteista, niihin käytetyistä keinoista, sekä sen suhteista muihin kehittyineisiin teollisuusmaihin. Laitoksen substanssi soveltava systeemianalyysi valottaa samalla eurooppalaisen ja amerikkalaisen yhteiskuntasuunnittelun metodologisen ajattelun eroja. Systeemianalyysi liittyy läheisesti 1960-luvun (amerikkalaiseen) tiede- ja teknologiapolitiikkaan, erityisesti sen sotilashallinnolliselle alalle. Euroopan mantereen institutionaaliset rakenteet olivat 1960-luvulle tultaessa murroksessa kangertelevan yhdentymiskehityksen myötä. Yksi esimerkki tästä on Englannin pitkä tie silloisen EEC:n jäseneksi, ja toinen de Gaulle n vetäytyminen NATO:n sotilaspoliittisesta yhteistyöstä. Euroopassa oli nähtävissä myös vakautta vahvan talouskasvun ja lisääntyvän taloudellisen yhteistyön myötä. Itä-länsikauppa, erityisesti Neuvostoliiton kanssa oli Euroopassa voimakkaassa kasvussa. Väitöskirjassa amerikkalaisten aloite uuden institutionaalisen toimijan synnyttämiseksi analysoidaan tässä ympäristössä. Aikaisemmassa historiantutkimuksessa ei olla analysoitu tätä Yhdysvaltojen monenväliseen sillanrakennuspolitiikkaan liittyvää aloitetta ja sen ympärillä käytyä monimutkaista ja pitkäkestoista neuvotteluprosessia, eikä sen vaikutuksia jo entuudestaan hankalaan Euroopan integraatiokehitykseen.