Elämää suuremmat sankarittaret : Suomalaisen teatterin elämäkerralliset taiteilijahahmot vuosina 2000 - 2010

In the first decade of the 21st century, national notables were a significant theme in the Finnish theatre. The lives of artists, in particular, inspired the performances that combined historical and fictional elements. In this study, I focus on the characters of female artists in 18 Finnish plays or performances from the first decade of the 21st century. The study pertains to the field of performance analysis. I approach the characters from three points of view. Firstly, I examine them through the action of performances at the thematic level. Secondly, I concentrate on the forms of relationships between the audience and the half-historical character. Thirdly, I examine the representations of characters and their relationships to the audience using myth as a tool. I approach characters from the frame of feminist phenomenological theatre study but also combine the points of view of other traditions. As a model, I adapt the approach of the theatre researcher Bert O. States, which concentrates on the relation between a play s text and an actor, and between an actor and the public. Furthermore, I use the analysing tools of performance art in an examination of performances counted among the contemporary performance genre. The biographical plays about these artists are concentrated in the domestic sphere and take part in the conversation about the position of women in both the community and private life. They represent the heroines work, love, temptations and hardships. The artists do not carry out heroic acts, being more like everyday heroines whose lives and art were shared with the audience in an aphoristic atmosphere. In the examined performances, criticism of the heterosexual matrix was mainly conservative and the myths of female and male artists differed from each other: the woman artist was presented as a super heroine whose strength often meant sacrifices; the male artist was a weaker figure primarily pursuing his individualistic objectives. The performances proved to be a kind of documentary theatre, a hybrid of truth and fiction. Nonetheless, the constructions of subject and identity mainly represented the characters of the mythical stories and only secondarily gave a faithful rendition of the artists lives. Although these performances were addressed to the general and heterogeneous public, their audience proved to be a strictly predefined group, for which the national myths and the experience of a collective identity emerged as an important theme. The heroine characters offered the audience "safe" idols who ensured the solidity of the community. These performances contained common, shared values and gave the audience an opportunity to feel empathy and to be charmed by the confessions of well-known national characters.

Suomalaisessa teatterissa esitettiin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä useita kansallisista merkkihenkilöistä kertovia esityksiä. Etenkin 1900-luvun alun kotimainen taide-elämä innosti myytin muottiin sepitettyihin henkilöhistoriallisiin teoksiin. Taiteilijaesitykset olivat toden ja fiktion hybridi, teatterin vastine tositelevisiolle. Ne olivat yhtenäiskulttuurin ja tunteiden tyyssija, jossa oli mahdollista viehättyä tunnustuksista ja kokea empatiaa. Esitysten yleisölle kokemus kollektiivisesta identiteetistä oli olennainen. Taiteilijaesitysten kattoteemaksi osoittautui yksilön elämän merkittävien käänteiden pohdinta. Fiktiiviset identiteetit muodostuivat kutsumuksen ja kohtalon kuvauksista. Esitykset olivat kodin piiriin keskittyvää privaattidraamaa, jonka teemoina toistuivat naisen aseman käsittely ja yksityiselämän vastukset. Niissä käsiteltiin rakkauden olemusta, yhteisön vaikutusta yksilön elämään, boheemia elämäntapaa ja siihen liittyviä vastoinkäymisiä. Vaikka taiteilija esitettiin poikkeusyksilönä, tämä oli samalla helposti samastuttava arjen sankari jokapäiväisine iloineen ja suruineen. Nais- ja miestaiteilijoiden myytit erosivat toisistaan: Miestaiteilija oli heikompi, ensisijaisesti individualistisia tavoitteitaan toteuttava hahmo. Naistaiteilija oli sankaritar, jonka vahvuus merkitsi muiden puolesta uhrautumista. Taiteilijatar oli taistelija; esitykset olivat selviytymistarinoita, joissa vaikeudet voitettiin lujalla tahdolla. Tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksaatoista vuosina 1999 - 2010 esitettyä kotimaista teatteriesitystä tai näytelmää, joiden päähenkilöt olivat eri alojen pääasiassa naispuolisia taiteilijoita. Tutkimus kuuluu teatteritieteen esitysanalyysin alaan. Käsittelen henkilöhahmoja kolmesta näkökulmasta: Lähestyn niitä ensin temaattisella tasolla esitysten toiminnan kautta. Toiseksi kiintopisteinäni ovat toiminnasta syntyvä elämäkerrallinen henkilöhahmo puhuttelusuhteessa yleisöön sekä tämän dokumenttisuhde. Kolmanneksi tarkastelen hahmojen representaatioita ja yleisösuhdetta työkalunani myytin käsite. Lähestyn henkilöhahmoja pääasiassa feministis-fenomenologisen teatterintutkimuksen viitekehyksestä, mutta yhdistän tarkasteluun myös muiden traditioiden näkökulmia. Päämallina sovellan teatterintutkija Bert O. Statesin teoriaa vuorovaikutuksesta näytelmätekstin ja näyttelijän sekä näyttelijän ja yleisön välillä. Lisäksi hyödynnän nykyteatterimuotoon lukeutuvan esityksen tarkastelussa esitystaiteen analyysivälineitä.