Maatalousyrittäjien osaamista tukevat koulutukset. Tapaustutkimus Pirkanmaan sähköiset tukilomakekoulutukset

Suomen ja Euroopan maatalouspolitiikan tukijärjestelmästä on muotoutunut vuosien saatossa monimutkainen kokonaisuus ja Euroopan Komissio on pyrkinyt yksinkertaistamaan lainsäädäntöä. Maatalouskomissaari Ciolos on huomioinut ongelman ja ottanut yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamisen ja ymmärrettävyyden yhdeksi tärkeimmäksi painopistealueeksi vuoden 2013 jälkeiselle ajalle. Tukijärjestelmän monimutkaisuus aiheuttaa maatalousyrittäjille ongelmia. Jotta maatalousyrittäjät oppisivat itse täyttämään tukilomakkeensa sähköisesti, järjestettiin Pirkanmaalla pilottihankkeen avulla tietokoneluokissa tukilomakekoulutusta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin näiden koulutusten tuloksia. Tutkimuksessa kartoitettiin maatalousyrittäjien näkemyksiä siitä, minkälainen vaikutus oppimisympäristöllä ja opettajalla oli maatalousyrittäjien oppimiseen. Tutkimuksessa selvitettiin myös, että kokivatko kurssilaiset Flow-ilmiön ja pystyttiinkö Pirkanmaan sähköisen tukihaun kursseilla käyttämään aktivoivaa opetusmenetelmää. Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena oli avata vuoropuhelua yrittäjyyden ja kasvatustieteen välillä ja toimia eräänlaisena työkaluna suunniteltaessa ja toteutettaessa maatalousyrittäjien koulutuksia. Työn teoreettisena viitekehyksenä oli Päivi Tynjälän oppimisen kokonaismalli. Teorian rakennetta käytettiin oppimisen ongelmakohtien jäsentämiseen ja toimenpide-ehdotusten kartoittamiseen. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että sähköisiä tukilomakekoulutuksia tulee jatkossakin järjestää. Maatalousyrittäjien oppimista tukilomaketilaisuuksissa edisti eniten opettajan luoma positiivinen oppimisilmapiiri ja opettajan käyttämät esimerkit. Positiivinen opettaja-oppilassuhde todettiin erääksi oppimisen kulmakiveksi. Kurssin alkuvaiheessa opettajan tuki koettiin tärkeäksi. Oppija saavutti tavoitteensa, jos hän pystyi muodostamaan opittavista asioista kokonaisuuksia. Pirkanmaan sähköisissä tukilomakekoulutuksissa koettiin ahaa-elämyksiä ja aika kului nopeasti uutta mielenkiintoista asiaa opetellessa. Tutkimuksen tuloksista voitiin päätellä, että maatalousyrittäjäkoulutusten opetussuunnitelmat tulee laatia niin, että ne aktivoivat oppimista ja koulutustapahtumien aihepiirit tulee ryhmitellä selkeästi. Opetusohjelmaan tulee pyrkiä lisäämään vuorovaikutteisuutta oppijoiden aktiivisuutta lisäävinä elementteinä. Oppimisprosessi tulee rakentaa niin, että oppijalle tulee tunne, että oppiminen on hyödyllistä, tarpeellista ja mielekästä. Tuloksista myös nähtiin, että koulutukset tulee järjestää mahdollisimman lähellä toiminnan oikeata ympäristöä, sillä oppimisympäristö heijastuu oppimiseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että maatalousyrittäjien opettajan tulee toimia yrittäjämäisellä otteella ja olla aihealueen vuorovaikutustaitoinen asiantuntija ja kehittäjä. Hänen tulee reflektoida opetustyötään ja seurata tieteen tuloksia oppimisesta. Opettaja tarvitsee ohjausta ja opetusta voidakseen auttaa ja innostaa oppijoita oppimaan. Opettajan tärkein tehtävä on rakentaa oppimistilanne vuorovaikutteiseksi ja aktivoivaksi, mikä auttaa, vahvistaa ja kannustaa oppijoita oppimaan.