Vapaussodan perintö : Valkoisuus paikallisyhteisössä sisältö, ylläpitäjät ja rapautuminen Iisalmessa 1918 1933

Legacy of the Finnish Civil War. White nationalism in a local community - content, supporters and disintegration in Iisalmi 1918 - 1933. Using one local community (Iisalmi) as an example, this study centres around the winners of the 1918 Finnish Civil War, exploring their collectivity its subsequent breakdown during 1918 - 1933. Referring to this collectivity by the methodological concept of white nationalism, the thesis first discusses its origin, content and forms. This is done by elucidating the discourses and symbols that came to constitute central ideological and ritualistic elements of white nationalism. Next, the thesis describes and analyzes fundamental actors of the Finnish civil society (such as White Guard and Lotta Svärd) that maintained white nationalism as a form of counter or parallel hegemony to the integration policy of the 1920s. Also highlighted is the significance of white nationalism as a power broker and an instrument of moral regulation in inter-war Finnish society. A third contribution of this thesis involves presenting a new interpretation of the legacy of the Civil War, i.e., the right-wing radicalism during the years 1919 - 1933. I shall describe attempts of the extreme right (Lapua Movement and IKL, Patriotic People s Movement) to use the white nationalism discourse as a vehicle for their political ambitions, as well as the strong counter-reaction these attempts induced among other middle-class groups. At the core of this research is the concept of white nationalism, whose key elements were the sacrifice of 1918, fatherland under threat and warrior citizenship. Winners of the civil war strove to blend these ideals into a homogenized culture, to which the working class and wavering members of the middle-class were coaxed and pressurized to subscribe. The thesis draws on Anglo-American symbol theories, theory of social identity groups, Antonio Gramsci s concept of cultural hegemony and Stuart Hall s approach to discourse and power.

Mikä mursi valkoisen veljeyden? Vuoden 1918 sota väänsi suomalaisen yhteiskunnan monin tavoin uuteen muotoon. Eräs sodan keskeinen seuraus oli voittajien välille syntynyt yhteisöllisyys, jota työssä nimitetään valkoisuudeksi. Se oli henkinen ja toiminnallinen tukirakenne, jonka avulla sotaa pystyttiin käsittelemään ja sen lopputulosta ylläpitämään. Väitöskirja esittelee konstruktion synnyn ja sen tärkeimmät ideologiset ainesosat, joita olivat uhrilahja, isänmaa ja soturikansalaisuus. Kiitollisuus sodassa henkensä uhranneita kohtaan yhdistettynä pelkoon kapinan mahdollisesta uusiutumisesta loivat dynamiikan, joka jätti kansalaiselle varsin rajatun kentän toteuttaa hyväksyttyä isänmaallisuutta. Tutkimus selvittää yhden paikkakunnan (Iisalmi) kautta, miten voittajien yhteisö säilytti valkoisuuden diskurssia. Tässä toiminnassa olivat mukana lehdistö, kirkko, koululaitos, mutta etenkin kansalaisyhteiskunnan verkosto porvarillisten puolueosastojen, järjestöjen ja yhdistysten kautta. Keskeisenä toimintaväylänä olivat nationalistiset organisaatiot, tärkeimpinä suojeluskunta ja Lotta Svärd. Näiden avulla valkoisten toimijaverkko ylläpiti yhteisössä valta-asemaansa, määritteli oikean kansalaisuuden rajoja ja toi omaa maailmankuvaansa moraaliseksi ja kulttuurilliseksi normiksi. 1930-luvun alkuvuosina valkoisten kollektiivisuus alkoi kuitenkin nopeasti rapautua. Keskeisenä syynä oli oikeiston pyrkimys hyödyntää valkoisuuden diskurssia poliittisesti. Toimenpide riisui valkoisuudelta sen sakraalin luonteen, joka lepäsi kulttien, rituaalien ja merkkien hauraan verkon varassa. Voittajien kesken alkoi vapaussodan perinnön riitaisa pesänselvitys. Näin tutkimus on myös puheenvuoro keskusteluun oikeistoradikalismin asemasta maailmansotien välisen ajan Suomessa. Tutkimuksessa hyödynnetään anglo-amerikkalaisia symboliteorioita, sosiaalisen identiteetin ryhmäteoriaa, Antonio Gramscin hegemonia-käsitettä ja Stuart Hallin tapaa esittää valta diskursiivisesti.