Valistus suomalaisessa kirjakulttuurissa 1700-luvulla

The dissertation discusses the history of the book and the Enlightenment in Finland by studying the reception and diffusion of eighteenth-century books and by approaching the discourse on the Enlightenment in Finnish source material. The methods used relate to historian Robert Darnton s studies on eighteenth-century print culture and his analyses of the relations between print culture and society. The study is based on diverse eighteenth-century sources: books, pamphlets and dissertations, bibliographies, book auction protocols, parliamentary documents, estate inventory deeds, newspapers, letters, lectures, memoirs and commonplace books. By the end of the eighteenth century, book production had increased and secular literature had begun to challenge the dominance of religious literature. The books of the Enlightenment belonged to the new literature that found its way into Finnish book collections previously dominated by religious literature. Enlightenment literature is not a set selection of books but rather diverse works from different genres. Thus the study introduces a variety of printed material, from philosophical tracts and textbooks to novels and pornography. In the case of books of the Enlightenment, the works of French Voltaire and German Christian Wolff were among the most widely read and circulated books in Finland. First and foremost, the Enlightenment was an era of intellectual debate. These debates carried strong criticism of the prevailing systems of thought. Enlightenment ideas challenged the Lutheran society of Sweden and especially its sense of conformity. Contemporaries saw many of the books of the Enlightenment as vessels of new ideas and criticism. Furthermore, this kind of print material was interpreted as being dangerous for uneducated readers. Belonging to a certain estate and social class had a major impact on individuals reading habits and their acquisition of books. One specific social group stands out in the Finnish source material: the officers at the Sveaborg naval fortress possessed and distributed Enlightenment books more than the members of any other social class. Other essential social groups were scholars, the nobility and the clergy, who took part in debates concerning the ideas and benefits of the Enlightenment. In the Finnish debates at the time, the concept of Enlightenment involved three primary notions. Firstly, it referred to the French philosophers, les philosophes, and to their works as well as to the social changes that took place during the French revolution. It also carried the idea of philosophical light or the light of reason, in a sense similar to Immanuel Kant s writings. Most importantly, it referred to a belief in progress and to a trust in true knowledge that would supercede ignorance and fanaticism. Hence, it is impossible to speak about the Enlightenment era in the Swedish realm without such concepts as reason, benefit or progress. These concepts likewise marked the books of the Enlightenment in eighteenth-century Finland.

Valistus on käsitteenä, aatevirtauksena ja aikakautena herättänyt laajaa keskustelua 1700-luvulta 2000-luvulle. Tutkimus avartaa suomalaista valistustutkimusta tarkastelemalla, mitä valistus oli 1700-luvun Ruotsissa ja erityisesti Suomen alueella kirjahistorian näkökulmasta. Tähän annetaan vastaus analysoimalla 1700-luvun kirjakulttuuria sekä valistuskirjallisuuden levinneisyyttä, saatavuutta, vastaanottoa ja vaikutushistoriaa. Tutkimuksessa käsitellään sitä, millaisen levikin ja lukijakunnan valistusfilosofien teokset tavoittivat, keiden valistusajattelijoiden teoksia suomalaiset lukivat, ja mitä he ajattelivat lukemastaan. Tämän ohella tarkastelun kohteena on varhaisessa turkulaisessa lehdistössä käyty keskustelu valistuksesta. Kirjahistoria on monitieteinen tutkimusala, joka on kiinnostunut kirjojen historiasta kirjojen tekemisestä, myymisestä, ostamisesta ja lukemisesta. Tämä kirjahistoriallinen tutkimus kohdistaa huomion siihen, millainen yhteys kirjakulttuurilla oli valistuksen kaltaisen ilmiön ja aatteellisen keskustelun leviämiseen. Tutkimus perustuu laajaan painamattomaan ja painettuun lähdeaineistoon, 1700-luvun painotuotteisiin, perukirjoihin, huutokauppaluetteloihin sekä erilaisiin kirjaluetteloihin. Lisäksi lähteinä on käytetty lukemisesta ja kirjallisista harrastuksesta kertovia kirjekokoelmia, muistelmia ja luentomuistiinpanoja. Tutkittava ajanjakso, 1720-luvulta vuoteen 1809 oli merkittävä kirjakulttuurin monipuolistumisen vuosisata, jolloin lukijoiden ulottuvilla oli yhä laajempi kirjo painotuotteita. Tutkimus osoittaa, miten valistuskirjallisuus filosofisista teksteistä ja romaanikirjallisuuden muotoon piilotetusta uskontokritiikistä eroottisiin kuvauksiin saivat paikkansa suomalaisissa kirjakokoelmissa. Erityisen laajan levikin saavuttivat saksalaisfilosofi Christian Wolffin ja ranskalaisen Voltairen teokset. Ruotsinkielisten käännösten julkaisemisella oli selkeä kirjojen levikkiä edistänyt merkitys, mikä näkyi esimerkiksi yhteiskuntafilosofiastaan tunnetun John Locken ja rikoslainsäädännön uudistamisesta kirjoittaneen Cesare Beccarian teosten levinneisyydessä ja vastaanotossa. Suomalainen lukijakunta ja kirjamarkkinat eivät rajallisuudestaan, pohjoisesta sijainnista tai sensuuritoimenpiteistä huolimatta olleet osattomia valistuksesta käydyistä keskusteluista. Kirjakulttuurin uudet muodot tavoittivat ylemmät sosiaaliryhmät Turun akatemian oppineistosta Viaporin upseereihin ja rannikkokaupunkien kauppiaisiin. Säädyllä, sosiaaliryhmällä ja sukupuolella oli suuri merkitys kirjanomistuksessa. Oppineisto oli kiinnostunut ylipäätään tieteellisestä kirjallisuudesta, porvaristo etenkin ammatti- ja hyötykirjallisuudesta ja aatelisupseeriston lukuharrastukset ulottuivat talousajattelua koskeneesta kirjallisuudesta matkakertomuksiin ja erotiikkaan. Yksi valistusajan kirjakulttuurin piirteistä oli, että kirjojen ympärille syntyi erilaista hyötyyn, kasvatukseen ja ajanvietteeseen tähtäävää toimintaa, joka kokosi yhteen erilaisia lukijoita. Valistuksen tarkasteleminen kirjahistorian metodein puolustaa näkemystä siitä, että mitään varsinaista valistusliikettä tai aktiivista politisoitumista 1700-luvun Suomessa ei ollut. Tästä huolimatta valistuskeskustelu ei ollut vailla uudistusvaatimuksia. Valistuskeskustelulla ja valistus-käsitteen käytöllä oli yhteys sekä ranskalaiseen että saksalaiseen valistusfilosofiaan. Voimakkaan ja perinteisiä auktoriteetteja ravistelleen kritiikin sijaan se kuitenkin kanavoitui enemmän keskusteluksi valtakunnan edusta ja hyödystä, filosofian valosta ja oikeasta tiedosta, jotka vaientaisivat pelätyn fanatismin ja koituisivat Ruotsin valtakunnan eduksi sekä talouden että tieteiden kentillä.