Elämästä autofiktioksi : Lajitradition jäljillä Pirkko Saision romaanisarjassa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja

Pirkko Saisio's trilogy Pienin yhteinen jaettava (The Smallest Shared Dividend, 1998), Vastavalo (Against the Light, 2000), and Punainen erokirja (The Red Book of Separation, 2003), depicts the development of a masculine girl who at the end of the trilogy comes out as a homosexual women, a mother, and a writer. The main character is named Pirkko Saisio, and many of the events are picked from Saisio's real life. Nevertheless, the author wants the trilogy to be read as a novel, not a memoir. The present study analyses the generic elements of Saisio s trilogy and contextualizes the narrative identity that Saisio is creating in her fiction. Following Alastair Fowler s theory of genres as types without strict borders and a tendency to hybridity, the trilogy is linked to several genres. Serge Doubrovsky s genre concept of autofiction is the basis for the analysis: it explains the trilogy s borderline identity between autobiography and novel, and designates the main elements that render Saisio s autobiographical narrative into fiction. Both Doubrovsky and Saisio emphasize the role of the unconscious in writing, and at the same time stress the importance of a skilled composition. As well as autofiction, the trilogy is analyzed as a Bildungsroman, a confession and conversion narrative, a coming-out -narrative and a portrait-of-the-artist novel. Each genre is illuminated by its paradigmatic work: Wilhelm Meister s Apprenticeship by Goethe, The Confessions by St. Augustine, and The Well of Loneliness by Radclyffe Hall. The parallelisms between Saisio s trilogy and the typical plots of the genres and thematics of the classics show how the tradition works in Saisio s text. The thematic parallelisms highlight Saisio s concern for the conflicts that occur between an individual and the surrounding society, while the similarities in plots question the autobiographicality of Saisio s narrative but also clarify how Saisio refines the traditional genres. Read in the light of Saisio s trilogy, the classics are shown to have their gender-transgressive elements that the non-normative reader can identify with. Saisio s text also challenges universalizing claims about genre and gender. As a narrative of identity it follows the example of 1970s essentialistic coming-out stories, but at the same time depicts the notion of identity in a manner that manifests postmodern ideas about identity as multiple and ever-transforming. Keywords: autobiographicality, autofiction, identity narrative, genre research, Bildungsroman, conversion narrative, confession, coming-out story, a portrait-of-an-artist novel

Pirkko Saision romaanitrilogia Pienin yhteinen jaettava (1998), Vastavalo (2000) ja Punainen erokirja (2003), ilmentää 1990-luvulla Suomessa vallinnutta omaelämäkerrallisuuden uudelleen arviointia. Väitöskirja Elämästä autofiktioksi osoittaa Saision trilogian rakentuvan romaaniksi erityisesti sen kautta, että se nojaa vahvasti minuuden kertomisen konventioihin, etenkin tiettyihin lajimalleihin. Tutkimuksessa analysoidaan trilogian suhdetta omaelämäkerrallisuuteen ja muihin yksilöllisyyden esittämisen lajeihin, trilogian tematiikkaa ja sen esittämää identiteettikäsitystä. Tutkimuksessa lähdetään liikkeelle trilogiasta autofiktiona siten kuin tutkija-kirjailija Serge Doubrovsky on lajin määritellyt. Trilogiassa kommentoidaan autofiktiolle tyypilliseen tapaan omaelämäkerrallisuuden konventioita, teoksissa vaikuttaa psykoanalyyttinen ihmiskuva ja Saision teksti rakentuu konventionaalisten kertomusrakenteiden, tiettyjen lajien ja traditionaalisten kertomusten, mm. satujen, varaan. Saision tematiikka kirkastuu, kun sitä luetaan kehitysromaanin, tunnustuksen ja kääntymyskertomuksen lajirepertuaarien valossa ja verrataan näiden lajien paradigmaattisiin teoksiin. Tutkimuksessa keskitytään Goethen Wilhelm Meisterin oppivuosiin, Augustinuksen Tunnustuksiin ja Radclyffe Hallin The Well of Loneliness -romaaniin, joka on klassinen esimerkki tunnustus- ja kääntymyskertomuksen maallisesta versiosta, ulostulokertomuksesta. Lisäksi trilogia rinnastetaan Matti Hyvärisen Viimeiset taistot -tutkimuksen poliittisiin elämäkertoihin, jotka vahvistavat trilogian poliittisen kääntymyksen uskonnonkaltaisuutta ja joista trilogiaa vasten luettuna paljastuu tosikertomuksina esitettyjen elämäkertojen konventionaalisuus. Vastaavuudet klassikkoteoksiin leikkaavat trilogian merkitystä yksityisenä identiteettikertomuksena ja selventävät Saision tapaa jalostaa traditiota omaan suuntaansa. Saision trilogiaa vasten luettuna klassikoista paljastuu hegemonisen sukupuoli- ja seksuaalisuusmallin rikkomuksia, ja trilogia haastaa teoreettisia yleistyksiä lajien ja lajiteorioiden sukupuolittuneisuudesta. Trilogia on esimerkki tavasta, jolla seksuaalinen identiteetti on kerrottavissa 2000-luvun vaihteessa: se pohjaa 1970-lukulaiseen ulostulokertomukseen mutta sisällyttää itseensä postmodernin identiteetin moninaisuuden ja liikkuvuuden. Asiasanat: omaelämäkerrallisuus, autofiktio, identiteetin kerronta, lajitutkimus, kehitysromaani, kääntymyskertomus, ulostulokertomus, taiteilijaromaani