Uloimmalla rannalla : Luotsi- ja majakkamiesperheet asemayhdyskunnissaan

The subject of the present research is historical lighthouse and maritime pilot stations in Finland. If one thinks of these now-abandoned sites as an empty stage, the dissertation aims to recreate the drama that once played out there. The research comprises three main themes. The first, the family problematic, focuses on the relationship between the family members concerned and the public service positions held, as well as the islands on which these people were stationed. The role of the male actors becomes apparent through an examination of the job descriptions of pilots and lighthouse keepers, but the role of the wives appears more problematic: running a household and the insularity of the community came with their own challenges, and the husbands were away for much of the time. In this context the children emerge as crucial. What was their role in the family of a public official? What were the effects of having to move to the mainland for school? The second theme is the station community. A socioecological examination is undertaken which defines the islands as plots allowing the researcher to study the social behaviours of the isolated communities in question. The development of this theme is based on interpretations of interviews revealing starkly opposed views on the existing neighbourly relations. The premise is that social friction is inevitable among people living within close proximity of each other, and the study proceeds to become an analysis that seeks to uncover the sociocultural strategies designed to control the risks of communal living either by creating distance between neighbours or by enhancing their mutual ties. In connection with this, the question of why some neighbourhoods were open and cooperative while others were restrained and quarrelsome is addressed. Finally, the third main theme discusses the changes in piloting and lighthouse keeping that took place increasingly numerous towards the end of the 20th century. How did individuals react to the central management s technocratic strivings and rationalisations, such as the automation of lighthouses and the intense downsizing of the network of pilot stations? How was piloting, previously very comprehensive work, splintered into specialisations, and how did the entire occupation of lighthouse keeping lose its status before completely disappearing, as the new technology took over?

Tutkimus on rakennetuista kulttuuriympäristöistä lähtevä, ihmistä ja ihmisyhteisöä etsivä työ. Jos ajatellaan että 1900-luvun kuluessa tyhjentyneet luotsi- ja majakkayhdyskunnat ovat ikään kuin vaienneita teatterinäyttämöitä kulisseineen, herätetään väitöksessä näissä ympäristöissä eletty draama henkiin. Ensimmäisen pääteeman, perheproblematiikan, punainen lanka on perheenjäsenten suhde virkatyöhön ja asemasaareen. Vaikka luotsi- ja majakkaperheissä naisen ja lapsen asema määrittyy pitkälti miehen ammatin kautta, lähestytään perhettä sukupuolet tasapuolisesti huomioivasta näkökulmasta. Miehen positio asetelmassa paljastuu työnkuvia selvitettäessä, mutta vaimon rooli ilmenee ongelmallisempana: arjen pyörittäminen ja sisäänpäin lämmennyt yhteisöelämä asettivat haasteita ja miehet olivat paljon poissa. Myös lapsinäkökulma on tärkeä. Mikä oli lapsen rooli virkamiesperheessä? Entä minkälaista muuntelua lasten koulunkäynnin laukaisema muuttoliike aiheutti perheryhmissä? Toinen keskeinen ongelmakenttä on asemayhteisö. Sosioekologisen pohdinnan tuloksena saari määrittyy koealaksi , jonka avulla voidaan selvittää eristyneitten asujaimistojen yhteisöllisiä käyttäytymismalleja. Teeman kehittely perustuu naapurisuhteiltaan jyrkän poikkeaviksi osoittautuneitten tapaustutkimuskohteitten tulkinnoille. Lähtökohtana on havainto, että tiheästi asuvien ihmisten välille syntyy aina kitkaa. Tästä tutkimus avautuu analyysiksi, joka jäljittää yhteisöelämään sisältyvien riskien hallintaan kehitettyjä, joko naapurien välistä etäisyyttä tai naapurien välistä yhteyttä rakentavia sosiokulttuurisia strategioita. Pohditaan, miksi toiset naapurustot olivat vuorovaikutukseltaan avoimia ja yhteistyökykyisiä ja toiset taas eriseuraisia ja riitaisia. Kolmantena teemana kartoitetaan luotsi- ja majakka-ammattien 1900-luvun loppua kohden kiihtynyttä murrosta. Keskeisenä aiheena on Merenkulkulaitoksen ja ammattiyhdistys Luotsiliiton makrotaso ja yksittäisten asemayhteisöjen ja työntekijöitten mikrotaso välisten suhteitten tarkastelu. Miten paikallistaso reagoi keskusjohdon toteuttamiin majakoitten automatisointeihin ja luotsiasemaverkoston karsimiseen; miten luotsityö pirstoutui erikoistuneisiin osiin ja miten majakanvartijakunta kurjistui ja lopulta katosi automaatioteknologian vallatessa alaa? Miten paikallisen perinteen ja identiteetin kulmakivenä olleen ammattityön häviäminen koettiin?