Hyveiden harjoittaminen : edellytykset ja esteet

In the first half of the 20th century, most moral philosophers took the concept of virtue to be secondary to moral principles or emotions, though in various and mutually conflicting ways. In the early 1960s interest in the virtues was restored by the analytic philosophers Elizabeth Anscombe and Georg Henrik von Wright, the younger colleagues and friends of the late Wittgenstein. Later, Alasdair MacIntyre became a leading virtue ethicist. In 1981, MacIntyre introduced in After Virtue the concept of practices, which he based on the Aristotelian distinction between praxis and poiesis. This dissertation examines MacIntyre s characterization of the interconnectedness between practices and virtues, especially in relation to skills, education, and certain emotions. The primary position of the virtues is defended against the tendency in modern moral philosophy to overemphasize the role either of principles and rules or of emotions. The view according to which rational action and acting according to the virtues is best conceptualized as following rules or principles is criticized by arguments that are grounded by some Wittgensteinian observations, and that can be characterized as transcendental. Even if the virtues cannot be defined by, and are not based entirely on, emotions, the role of certain emotions on the learning and education of skills and virtues are studied more carefully than by MacIntyre. In the cases of resentment, indignation, and shame, the analysis of Peter Strawson is utilized, and in the case of regret, the analysis of Bernard Williams. Williams analysis of regret and moral conflict concludes in a kind of antirealism, which this study criticizes. Where education of practices and skills and the related reactive emotions are examined as conditions of learning and practicing the virtues, institutions and ideologies are examined as obstacles and threats to the virtues. This theme is studied through Karl Marx s conception of alienation and Karl Polanyi s historical and sociological research concerning the great transformation . The study includes six Finnish-published articles carrying the titles Our negative attitudes towards other persons , Authority and upbringing , Moral conflicts, regret and ethical realism , Practices and institutions , Doing justice as condition to communal action: a transcendental argument for justice as virtue , and Alienation from practices in capitalist society: Alasdair MacIntyre s Marxist Aristotelianism . The introductory essay sums up the themes of the articles and presents some central issues of virtue ethics by relating the classical Socratic questions to Aristotelian practical philosophy, as well as to current controversies in metaethics and moral psychology.

Platonin ja Aristoteleen etiikan tutkimuksille keskeiset hyveet jäivät uudella ajalla ja etenkin 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla moraalifilosofisessa tutkimuksessa periaatteiden ja tunteiden varjoon. Hyveet kuitenkin palasivat analyyttisen moraalifilosofian kiinnostuksen kohteeksi 1960-luvulle tultaessa varsinkin Ludwig Wittgensteinin ystävien ja kollegoiden Elizabeth Anscomben ja Georg Henrik von Wrightin toimesta. Sittemmin yksi tärkeimmistä aristoteelisen hyve-etiikan kehittelijöistä on ollut Alasdair MacIntyre (s. 1929), jonka tutkimuksissa keskeisessä roolissa on Aristoteleen tekemästä praksiksen ja poiesiksen erottelusta johdettu käytäntöjen käsite. Tässä väitöstutkimuksessa MacIntyren luonnehtimaa käytäntöjen (engl. practices) ja hyveiden yhteyttä selvitetään erityisesti suhteessa taitoihin, tunteisiin ja kasvatukseen. Hyveiden mukaista järkiperäistä toimintaa ei tule käsitteellistää jonkinlaisten periaatteiden tai sääntöjen seuraamisena eikä myöskään palauttaa tunteisiin, vaikka väitöksen mukaan tietyt kielteiset tunteet ovat yhteydessä hyveisiin ja erityisesti hyveisiin kasvamiseen. Hyödyntäen Peter Strawsonin ja Bernard Williamsin analyysejä erityisesti suuttumuksen, paheksunnan ja häpeän sekä pahoillaan olemisen tunteet osoitetaan tässä suhteessa tärkeiksi. Sääntöperusteisia näkemyksiä kritisoidaan wittgensteinilaisiin huomioihin ja argumentaatiotapoihin nojautuen Hyveisiin kasvamisen ja hyveiden harjoittamisen edellytyksenä olevien käytäntöjen, taitojen ja tunteiden ohella tutkimuksessa tarkastellaan myös hyveiden institutionaalisia ja ideologisia esteitä. Lähtökohtana on MacIntyren tekemä erottelu käytännöille sisäisesti hyvien asioiden (internal goods) ja ulkoisesti hyvien asioiden (external goods) välillä. Ulkoisesti hyvien asioiden tuottamista ja järjestämistä toteutetaan tyypillisesti instituutioiden avulla. Institutionaaliset puitteet ja asemat kuitenkin mahdollistavat väärinkäytökset ulkoisesti hyvien asioiden kuten vallan ja rahan saavuttamiselle ja uhkaavat näin hyveiden harjoittamista ja kasvatuksellista välittämistä. Erityisesti modernin markkinayhteiskuntien instituutiot ja näihin liittyvät ideologiset käsitykset myös edesauttavat käytäntöjen ja siten hyveidenkin marginalisoitumista. Tätä aihepiiriä tarkastellaan Karl Marxin vieraantumisnäkemyksen ja Karl Polanyin suuren murroksen tutkimuksen kautta. Varsinainen tutkimusosio koostuu kuudesta erillisestä julkaistusta artikkelista. Yhteenvedossa esitellään myös yleisesti hyveiden tutkimukseen liittyviä sokraattisia kysymyksenasetteluita suhteuttaen niitä sekä aristoteeliseen etiikkaan että nykyisen metaetiikan ja moraalipsykologian ongelmiin.