Impact of agricultural market liberalization on food security in developing countries : a comparative study of Kenya and Zambia

This research investigates the impacts of agricultural market liberalization on food security in developing countries and it evaluates the supply perspective of food security. This research theme is applied on the agricultural sector in Kenya and in Zambia by studying the role policies played in the maize sub-sector. An evaluation of selected policies introduced at the beginning of the 1980s is made, as well as an assessment of whether those policies influenced maize output. A theoretical model of agricultural production is then formulated to reflect cereal production in a developing country setting. This study begins with a review of the general framework and the aims of the structural adjustment programs and proceeds to their application in the maize sector in Kenya and Zambia. A literature review of the supply and demand synthesis of food security is presented with examples from various developing countries. Contrary to previous studies on food security, this study assesses two countries with divergent economic orientations. Agricultural sector response to economic and institutional policies in different settings is also evaluated. Finally, a dynamic time series econometric model is applied to assess the effects of policy on maize output. The empirical findings suggest a weak policy influence on maize output, but the precipitation and acreage variables stand out as core determinants of maize output. The policy dimension of acreage and how markets influence it is not discussed at length in this study. Due to weak land rights and tenure structures in these countries, the direct impact of policy change on land markets cannot be precisely measured. Recurring government intervention during the structural policy implementation period impeded efficient functioning of input and output markets, particularly in Zambia. Input and output prices of maize and fertilizer responded more strongly in Kenya than in Zambia, where the state often ceded to public pressure by revoking pertinent policy measures. These policy interpretations are based on the response of policy variables which are more responsive in Kenya than in Zambia. According the obtained regression results, agricultural markets in general, and the maize sub-sector in particular, responded more positively to implemented policies in Kenya, than in Zambia, which supported a more socialist economic system. It is observed in these results that in order for policies to be effective, sector and regional dimensions need to be considered. The regional and sector dimensions were not taken into account in the formulation and implementation of structural adjustment policies in the 1980s. It can be noted that countries with vibrant economic structures and institutions fared better than those which had a firm, socially founded system.

Tutkimus tarkastelee maatalousmarkkinoiden vapauttamisen vaikutuksia ruokaturvallisuuteen kehitysmaissa arvioiden ruokaturvallisuutta tarjontapuolen näkökulmasta. Tutkimusteemaa käytetään politiikan roolin tutkimiseen tarkastelemalla Kenian ja Sambian maissi-sektoria maataloustuotannon alasektorina. Tutkimus arvioi 1980-luvun alussa valittua politiikkaa sekä tämän politiikan vaikutusta maissin tuotantoon. Tämän perusteella tutkimuksessa muotoillaan maataloustuotannon malli reflektoimaan viljakasvin tuotantoa kehitysmaaympäristössä. Tutkimus alkaa katsauksella viitekehykseen ja rakennesopeutusohjelmien päämääriin, ja etenee kohti niiden toteuttamista Kenian ja Sambian maissintuotannossa. Ruokaturvallisuuden kysynnän ja tarjonnan synteesin kirjallisuustarkastelu esitellään useista kehitysmaista tulevin esimerkein. Toisin kuin aiemmat ruokaturvallisuutta koskevat tutkimukset, tämä tutkimus koskee kahta maata, joiden taloudellinen orientaatio on toisistaan poikkeava. Tutkimuksessa arvioidaan myös maataloussektorin reaktiota talous- ja instituutiopolitiikkaan erilaisissa puitteissa. Lopuksi käytetään dynaamista aikasarjamallia arvioimaan politiikan vaikutuksia maissin tuotantoon. Empiiriset löydökset esittävät politiikalla olevan vain vähäisen vaikutuksen maissin tuotantoon, mutta sen sijaan saostumis- ja pinta-alatekijät osoittautuvat erittäin suuresti maissin tuotantoon vaikuttaviksi. Pinta-alan politiikka-ulottuvuutta tai sitä, miten markkinat siihen vaikuttavat, ei tarkastella perusteellisesti tässä tutkimuksessa. Näiden maiden heikkojen maanomistus-oikeuksien ja hallussapitorakenteiden vuoksi politiikkamuutosten suoria vaikutuksia maamarkkinoihin ei voida täsmällisesti mitata. Hallituksen jatkuvat väliintulot rakennesopeutusten toimeenpanon aikaan häiritsivät osto- ja myyntimarkkinoiden tehokasta toimimista etenkin Sambiassa. Maissin ja lannoitteiden osto- ja myyntihinnat reagoivat Keniassa voimakkaammin kuin Sambiassa, missä hallitus usein antoi periksi yleiselle paineelle kumoamalla asiaankuuluvat politiikkatoimenpiteet. Nämä politiikkatulkinnat perustuvat politiikkamuuttujien reaktioihin, jotka Keniassa ovat herkempiä kuin Sambiassa. Havaittujen regressioanalyysin tulosten mukaan maatalousmarkkinat yleensä, ja erityisesti maissi-sektorilla, reagoivat positiivisemmin toimeenpantuun politiikkaan Keniassa kuin Sambiassa, jossa tuettiin sosialistisempaa talousjärjestelmää. Tutkimustuloksissa havaitaan, että ollakseen tehokasta politiikan täytyy ottaa huomioon sektori- ja aluekohtaiset ulottuvuudet. Sektori- ja aluekohtaisia ulottuvuuksia ei ollut ajateltu 1980-luvun rakennesopeutusten muotoilussa ja toteutuksessa. Voidaan sanoa, että maat, joissa oli eläväiset taloudelliset rakenteet ja instituutiot, pärjäsivät paremmin kuin maat, joissa oli kiinteä, sosiaalisesti pohjautuva järjestelmä.