Cattle Teeth in Graves : Interpretations of animal bones found in Finnish inhumation graves (ca AD 550-1700)

The nature of a burial is always ritualistic. This is often forgotten when dealing with Finnish inhumation burials containing animal bones. Only the animal bones found close to the deceased have traditionally been thought to have a ritualistic purpose. The animal bones found in the filling of the grave, which is still part of the burial, has on the other hand, often been neglected in the previous research. In this Master s thesis I will discuss the function and interpretation of animal bones in graves. The base of this study is six sites, all of different nature, from Finland. Luistari in Eura is from the western coast and is dated to Late Iron Age (and possibly Medieval period), the Medieval hamlet of Finno is situated in Espoo which is situated on the southern coast. Two town burials, Turku and Porvoo, are also included in this study. The graves from Turku are dated to Late Medieval period and Early Renaissance, whereas the cemetery in Porvoo is from the 18th century. Visulahti in Mikkeli is from the Late Iron Age and represents Eastern Finnish burial tradition, the same as Suotniemi from Käkisalmi parish, which is nowadays part of Russia. While parts of the animal bones had already been analysed before, the author also analysed animal bones for the purpose of the present Master´s thesis. The bones were compared to the burial contexts, when possible. Based on the comparisons I have made interpretations which might explain the existence of animal bones in the graves. The interpretations are among others sacrifice, commemoration meals and animal burials. The site could also have been a settlement site prior to the graves, thus the bones in the graves would belong to the settlement phase. When comparing the date of the studied sites, the town burials are later and the animal bones are probably related to previous or contemporary use of the sites as graveyards. On top of this there does not seem to be much difference in burial tradition between Eastern and Western Finland, although at least from the hamlet burials of Finno there are aspects that could be linked to Eastern burials. In making the interpretations I have taken into consideration the aspects of belief during different time periods when they could be accounted as relevant. Also the problems with bone preservation were relevant and challenging for the study. Often only the hardest substance of the skeleton, namely teeth, has been preserved. For this reason the quality of the archaeological documentation was a key issue in this study. In producing quality interpretations of the animal bones in graves, the bones, contexts and their relationship to the surrounding site should be documented with care.

Hautauksen luonne on aina rituaalinen. Tämä seikka on usein unohdettu suomalaisissa ruumishautauksissa, joista löytyy eläinluita. Vain vainajan yhteydestä löytyneille eläintenluille on pohdittu rituaalisia merkityksiä. Haudan täytemaasta, joka on osa hautausta, löytyneet eläintenluut on aikaisemmassa tutkimuksessa jätetty usein huomioimatta. Tässä opinnäytteessä pohditaan eläinluiden funktiota ja tulkintamalleja hautauksissa. Lähtökohtana on kuusi eriaikaista kohdetta. Myöhäiseen rautakauteen (ja mahdollisesti keskiaikaan) sijoittuva Euran Luistarin kohde sijaitsee länsirannikolla ja keskiaikainen kyläkalmisto Finno sijaitsee Espoossa, etelärannikolla. Lisäksi aineistossa on kaksi kaupunkikohdetta Turku ja Porvoo, joista Turusta tutkittava kalmisto ajoittuu myöhäiskeskiaikaan ja uuden ajan taitteeseen ja Porvoo 1700-luvulle. Itä-Suomesta mukana on rautakauden loppuun ajoitettu Visulahden kalmisto Mikkelissä ja nykyisin Venäjän puolella sijaitseva Käkisalmen Suotniemen hautapaikka. Kohteiden eläinluut on aiemmin tutkittu tai opinnäytteen puitteissa analysoitu. Luita on verrattu kohteiden hautakonteksteihin, mikäli mahdollista. Vertailun perusteella on päädytty tulkintamalleihin, jotka voivat selittää eläinten olemassaolon hautauksissa. Näitä ovat muun muassa hautauhrit, muisteluateriat ja eläinhautaukset. Hautapaikka on saattanut olla aiemmin esimerkiksi asuinpaikka, jolloin haudoista löytyneet luut voivat liittyä alueen käyttöön asuinpaikkana. Kohteiden ajallisessa vertailussa kaupunkikohteet ovat myöhäisimmältä ajalta ja löydöt liittyvät ilmeisesti lähinnä aiempaan tai samanaikaiseen asutustoimintaan. Muiden kohteiden välillä ei ajallisesti näytä olevan selkeää eroa löytöaineistossa. Tämän lisäksi Itä-Suomen ja Länsi-Suomen välillä ei aineiston perusteella huomattu eroavaisuutta hautaustavoissa. Toisaalta ainakin Finnon kylätontilta löytyi piirteitä, jotka viittaavat itäiseen hautaperinteeseen. Tulkintamalleissa on otettu huomioon kyseisten aikakausien uskomuksiin liittyvät piirteet, mikäli ne ovat tulkintamallien kannalta oleellisia, sekä luiden säilyvyyteen liittyvä problematiikka. Arkeologisen luun säilyvyyden kannalta maaperä asettaa omat haasteet. Eläimistä (ja ihmisistä) on usein säilynyt vaan luuston kovin aines eli hampaat. Tämän takia oleellisessa osassa tutkimuksen kannalta on arkeologisten kaivausten dokumentoinnin laatu. Eläinluiden tarkka dokumentointi hautakonteksteissa ja suhteessa ympäröivään maahan on keskeistä laadukkaiden tulkintojen kehittelyssä.