"Miksi lehmät pitää tappaa?" : Etnografinen tutkimus 2000-luvun alun huumemarkkinoista Helsingissä

The present study focuses on the drug market in Helsinki in the early 2000s, mainly on the dealing in and use of amphetamines, cannabis and the pharmaceutical Subutex. The drug market is usually analysed into upper, middle and lower level markets. These levels are very different in terms of their operating practices, although there may be some mingling. The present study is mainly concerned with drug dealers and users in the lower and middle level markets. Operations also differ depending on whether the dealing involves just one drug or several. Dealing in and using Subutex is a very different business from dealing and using home grown cannabis, for instance: both the customers and the dealers are mostly quite different. The study material was mostly collected through ethnographical field work, including observations and interviews. Interviews with officials and minutes of pre-trial investigations concerning aggravated drug crimes are also included. The study discusses the roles of dealers on the various levels of the drug market in Helsinki and traces activities at various levels. Ethnographical methods are employed to observe day-to-day drug dealing and use and leisure pursuits in private homes and in public premises. The study takes note of the risks inherent in drug dealing and estimates what kind of drug dealers can last the longest on the market without the authorities intervening. At the same time, the study discusses how small groups on the middle and lower levels of the drug market avoid control measures undertaken by the authorities and how the authorities address these groups. Moreover, the study discusses what the drug market is like in prison from the perspective of a drug dealer sent to prison, what their everyday lives are like after release, and how much money dealers on various levels of the drug market make. The study demonstrates that drug dealing in Helsinki, whether we consider the very top or the very bottom of the pyramid, is a far from rational pursuit. The undertakings are not very systematic; they are more a reaction to intoxicant addiction( s) and other problems caused by other dealers, the dealers own actions and the actions of the police. The everyday lives of drug dealers are often chaos only alleviated by drug use in the company of buyers or alone. If a drug dealer uses drugs himself/herself, things become even more complicated and a vicious circle develops. At the same time, everyday life is certainly exciting, and a drug dealer often has a highly eventful if brief life. Drug dealing is a very masculine pursuit, and there is a sort of macho code governing it, although this does not nearly always work as it should. This macho code, typically for illegal activities, involves the threat of violence as a control measure. Hence the untranslatable slang expression Kill the cows : the Finnish word for calf has the slang meaning snitch or police informant . No more cows, no more calves. But informing on others to the authorities is a fact of life in the drug-dealing world. Contributing factors to being reported to the authorities are the dealer s own mistakes and the actions of other dealers and the police. A determined drug dealer will not be deterred from drug dealing by a prison sentence. However, following time in prison only few dealers manage to gain an income from drug dealing commensurate with its risks.

Tutkimuksen kohteena on huumemarkkinat 2000-luvun alun Helsingissä. Tutkimus tarkastelee lähinnä amfetamiinin, kannabiksen sekä lääkevalmiste Subutexin myymistä ja käyttämistä. Huumemarkkinat erotellaan useimmiten ylemmän tason, keskitason ja alemman tason markkinoihin. Toiminta näillä tasoilla on usein erilaista, vaikka tasot voivat sekoittuakin. Tämä tutkimus käsittelee pääasiallisesti alemman tason ja keskitason huumeiden myyjiä ja käyttäjiä. Toiminta on erilaista riippuen myös siitä, onko kyseessä vain yhden huumeen vai useamman eri huumausaineen myyminen. On eri asia myydä ja käyttää esimerkiksi Subutexia kuin itse kasvatettua kannabista. Sekä ostaja- että myyjäkunta eroavat useimmiten toisistaan. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on etnografinen kenttätyö sekä sen ohessa tehdyt havainnoinnit ja haastattelut. Aineistona on myös viranomaishaastatteluja sekä esitutkintapöytäkirjoja törkeistä huumausainerikoksista. Tutkimuksessa selvitetään Helsingin huumemarkkinoiden eri tasojen toimijarooleja ja seurataan eri tasojen toimintaa. Etnografian avulla tutkimuksessa seurataan huumeiden myynnin ja käytön arkea ja vapaa-aikaa yksityisasunnoissa sekä julkisissa tiloissa. Tutkimus seuraa huumeiden myynnistä aiheutuvia erilaisia riskejä sekä sitä, millaiset huumeiden myyjät pystyvät toimimaan arjessaan pisimpään ilman viranomaisinterventiota. Samalla tutkimus kuvaa keskitason ja alemman tason pienten ryhmien keinoja viranomaisten kontrollitoimista selviytymiseksi sekä viranomaisten toimintaa näitä keinoja kohtaan. Tutkimuksessa seurataan myös sitä, millaiset ovat vankiloiden huumemarkkinat sinne joutuvan huumerikollisen kannalta, millaista arki on vapautumisen jälkeen sekä sitä, miten huumekaupalla ansaitaan sen eri tasoilla. Tutkimuksen tulosten mukaan Helsingin huumekauppa niin ylemmästä alempaan toimijaan asti ei aina näyttäydy kovinkaan rationaaliselta toiminnalta. Järjestelmällisyyttä ennemmin toiminnassa on kyse päihderiippuvuudesta/riippuvuuksista ja muista ongelmista, joita useimmiten seuraa muista toimijoista, omasta sekä poliisin toiminnasta. Arki on usein kaaosta joka täydentyy aineiden käytöllä asiakkaiden kanssa ja yksin. Huumeiden myyjän käytön takia asiat mutkistuvat entisestään ja ongelmat syvenevät. Arki on kuitenkin samalla hyvin jännittävää ja tapahtumarikasta viettää usein lyhyeksi jäävä elämä. Huumeiden myynti on myös maskuliinista toimintaa, jota yritetään ohjata jonkinlaisella koodistolla, useimmiten kuitenkin siinä täydellisesti onnistumatta. Maskuliiniseen toimintaan kuuluu väkivallan uhka osana laittoman toiminnan koodistoa. Lehmät pitää tappaa siksi, ettei synny lisää vasikoita. Muiden ilmiantaminen on kuitenkin arjen yksi tosiasia. Ilmiantoihin vaikuttavat myyjän omat virheet, muiden toimijoiden ja poliisin tehokas toiminta. Vankilatuomiot eivät lopeta huumekauppaa toimijoiden niin halutessa. Tuomioiden jälkeen vain hyvin harvat pääsevät ansaitsemaan huumekaupalla suhteessa sen mukanaan tuomiin riskeihin.