Monikasvoinen TAVA-partisiippi : Tutkimus suomen TAVA-partisiipin käyttökonteksteista ja verbiliittojen kieliopillistumisesta

The multifaceted passive present participle in Finnish This study investigates the uses of the passive present participle in Finnish. The participle occurs in a variety of syntactic environments and exhibits a rich polysemy. Former descriptions have treated it as a mainly modal element, but it has several non-modal uses as well. The present study provides an overview of its uses and meanings, with the main focus on the factors which trigger the modal reading. In addition, the study contains two case studies on modal periphrastic constructions consisting of the verb 'to be' and the present passive participle, the Obligation construction, e.g., on men-tä-vä [is go-pass-ptc], and the Possiblity construction, e.g., on pelaste-tta-v-i-ssa [is save-pass-ptc-pl-ine]. The study is based on empirical data of 9000 sentences obtained from i) large collections of transcribed material from Finnish dialects, ii) a corpus of modern Finnish newspaper texts, iii) corpora of Old Finnish texts. Both in colloquial and standard Finnish the reading of the participle is highly dependent of the context and determined by such factors as the overall syntactic environment and other co-occurring elements. One of the main findings here is that the Finnish passive present participle is not modal per se. The contextual modal reading arises whenever the state of affairs is conceptualized from the viewpoint of the implied subject of the participle, and the meaning of possibility or obligation depends mostly on whether the situation is pleasant or undesirable. In sections examining the grammaticalization of the Possibility and Obligation constructions, the perspective is diachronic. Both constructions have derived from copula constructions with the passive present participle as a predicate (adjective or adverb). These sections show how a linguistic change can be investigated on the basis of the patterns of usage in the empirical data. The Possibility construction is currently going through a restructuration to a passive verbal complex. The source of this construction is reflected in its present-day use by the fact that it heavily biased towards a small set of verbs. The Obligation construction has grammaticalized to a construction comparable to a compound tense. Patterns of use of the construction show that grammaticalization originates in specific syntactic constructions with an implication of practical necessity. Furthermore, it is shown that the Obligation construction has grammaticalized in different directions in standard and colloquial Finnish. Differing from the study on most typical phenomena investigated in the literature on grammaticalization of modality, the present study opens new perspectives and methods for discussion on these questions.

Tutkimukseni nimi - Monikasvoinen TAVA-partisiippi - viittaa siihen, että sen kohteena on hyvin monimerkityksinen ja -kytköksinen verbinmuoto: suomen TAVA-partisiippi (esim. maksettava, nähtävä, hoidettava). TAVA-partisiipilla on mm. se erikoinen ominaisuus, että sillä voidaan ilmaista sekä välttämättömyyttä että mahdollisuutta. Näiden merkitysten lisäksi TAVA-partisiipilla voidaan ilmaista eri käyttöyhteyksissään muun muassa tulevaa tekemistä, tarkoitusta ja teonalaisuutta. Kartoitan työssäni pääosin murteista ja eri-ikäisistä sanomalehtiteksteistä poimittujen lause-esimerkkien avulla, mitä merkityksiä TAVA-partisiipilla on, miten ne eroavat kirja- ja puhekielessä ja millä perusteella sen kulloinenkin tulkinta ratkeaa. TAVA-partisiipin eri käyttötapojen tarkastelu osoittaa sen kameleonttimaisen luonteen: sen tulkinta on sidoksissa siihen, minkälaisissa rakenteissa ja minkä muiden elementtien kanssa se esiintyy. Todelliseen käyttöön pohjautuva analyysini korjaa monia perusteettomia käsityksiä TAVA-partisiipista ja sen merkityksistä. Esimerkiksi kielioppiperinteeseen vakiintunut näkemys TAVA-partisiipin modaalisuudesta näyttäisi osin pohjautuvan siihen, että irralliselle esimerkille on helppo kuvitella niin välttämättömyyden kuin mahdollisuudenkin tulkinta. Monitulkintaisuutensa vuoksi TAVA-partisiippi on voinut kiteytyä sekä välttämättömyysrakenteeksi (on tehtävä) että mahdollisuusrakenteeksi (on tehtävissä) kutsumieni liittomuotomaisten rakenteiden pääverbiksi.Yksityiskohtaisemmin selvitän tutkimuksessani näiden rakenteiden syntyä. Tutkittavat rakenteet ovat melko nuoria, sillä kirjakielessä niiden tapaisia alkoi esiintyä vasta 1800-luvun lopulla. Tämän vuoksi selvitän rakenteiden alkuperää ja kehittymistä niiden nykykäytön pohjalta. Etenkin välttämättömyysrakenteen yleistyminen on kuitenkin ollut huikea: se on nykyään ehdottomasti yleisin välttämättömyyden ilmaisukeino kirjoitetussa kielessä, kuten sanomalehtiteksteissä tai vaikkapa EU-säännöksissä. Murreaineiston ja sanomalehtitekstien rinnakkainen tarkastelu osoittaakin, että nämä rakenteet ovat kehittyneet kirjakielessä eri suuntaan kuin puhekielessä. Tutkimukseni vahvistaa empiirisesti sen, että kielioppi on jatkuvasti muuttuva ja muotoutuva järjestelmä, johon tulee jatkuvasti uusia rakenteita olemassa olevien rakenteiden pohjalta. Työni lisää ymmärtämystä siitä, miten monimutkaisesta prosessista tässä kieliopillistumiseksi kutsutussa, kielen käyttöön pohjautuvassa kehityksessä on kyse.