Evil Gods and Reckless Saviours : Adaptation and Appropriation in Late Twentieth Century Jesus-Novels

Late twentieth century Jesus-novels search after a completely new picture of Jesus. Novels written for instance by Norman Mailer, José Saramago, Michèle Roberts, Marianne Fredriksson, and Ki Longfellow provide an inversive revision of the canonic Gospels. They read the New Testament in terms of the present age. In their adaptation the story turns often into a critique of the whole Christian history. The investigated contrast-novels end up with an appropriation that is based on prototypical rewriting. They aim at the rehabilitation of Judas, and some of them make Mary Magdalane the key figure of Christianity. Saramago describes God as a blood thirsty tyrant, and Mailer makes God combat with the Devil in a manichean sense as with an equal. Such ideas are familiar both from poststructuralist philosophy and post-metaphysical death-of-God theology. The main result of the intertextual analysis is that these scholars have adopted Nietzschean ideas in their writing. Quite unlike earlier Jesus-novels, these more recent novels present a revision that produces discontinuity with the original source text, the New Testament. The intertextual strategy is based on contradiction. The reader wittnesses contesting and challenging, the authors attack Biblical beliefs and attempt to dissolve Christian doctrines. An attack on Biblical slave morality and violent concept of God deprives Jesus of his Jewish Messianic identity, makes Old Testament law a contradiction of life, calls sacrificial soteriology a violent pattern supporting oppression, and presents God as a cruel monster who enslaves people under his commandments and wishes their death. The new Jesus-figure contests Mosaic Law, despises orthodox Judaism, abandons Jewish customs and even questions Old Testament monotheism. In result, the novels intentionally transfer Jesus out of Judaism. Furthermore, Jewish faith appears in a negative light. Such an intertextual move is not open anti-Semitism but it cannot avoid attacking Jewish worship. Why? One reason that explains these attitudes is that Western culture still carries anti-Judaic attitudes beneath the surface covered with sentiments of equality and tolerance. Despite the evident post-holocaust consciousness present in the novels, they actually adopt an arrogant and ironical refutation of Jewish beliefs and Old Testament faith. In these novels, Jesus is made a complete opposite and antithesis to Judaism. Key words: Jesus-novel, intertextuality, adaptation, slave morality, Nietzsche, theodicy, patriarchy.

Julkeita jumalia ja holtittomia vapahtajia Jeesus on elänyt taiteessa vuosisadasta toiseen. Jopa aivan viime aikojen kirjailijat ovat kirjoittaneet uusia evankeliumeja. Raamatun Jeesus joutuu melkoiseen pyöritykseen etenkin 1900-luvun lopun uusissa Jeesus-romaaneissa. Esimerkiksi Norman Mailer, José Saramago, Michèle Roberts ja Marianne Fredriksson muotoilevat kuvan Jeesuksesta uudelleen ja kirjoittavat Uudesta testamentista suorastaan käänteisen muunnelman. He lukevat tekstejä tämän ajan näkökulmasta. Evankeliumien adaptaatiossa uudesta kertomuksesta tulee samalla koko kristillisen historian kritiikki. Dosentti Timo Eskola tutkii väitöskirjassaan erityisesti romaaneja, jotka uudelleenkirjoittavat alkuperäisen kertomuksen tyystin. Yhtäällä palautetaan Juudaksen maine, ja toisaalla Magdalan Mariasta tehdään kristinuskon keskushenkilö sekä Jeesuksen rakastajatar. Saramago kuvaa Jumalan verenhimoisena tyrannina, ja Mailer laittaa Jumalan taistelemaan tasaveroisesti Saatanan kanssa. Tämän kaltaiset ajatukset ovat tuttuja niin filosofiasta kuin Jumalan kuoleman teologiasta. Toisin kuin monet vanhemmat Jeesus-romaanit, viime aikojen kirjailijat nousevat Eskolan mukaan Raamatun uskomuksia vastaan ja purkavat kristillisiä opinkäsityksiä. Hyökkäys Raamatun oletettua orjamoraalia vastaan esittää Jumalan väkivaltaisena olentona. Se myös riisuu Jeesukselta Messiaan identiteetin. Vanhan testamentin laista tehdään aidon elämän vastakohta ja uhriajatukseen perustuva pelastusoppi tuomitaan väkivaltaiseksi rakenteeksi, joka tukee alistamista. Eskola katsoo, että tällaisen muutoksen selittää Nietzschen vaikutus. Kirjailijat toistavat hänen uskontokritiikkinsä, vaikka eivät muuten kannattaisi hänen ajatuksiaan. Jumala esitetään raakana hirviönä, joka orjuuttaa ihmiset käskyjensä alle. Lisäksi romaanien uusi Jeesus-hahmo halveksii opillista juutalaisuutta, hylkää juutalaiset tavat ja jopa kyseenalaistaa Vanhan testamentin monoteismin. Tällaisten ratkaisujen ansiosta teokset, kukin omalla tavallaan, siirtävät Jeesuksen pois juutalaisuudesta. Samalla juutalainen usko näyttäytyy kielteisessä valossa. Luenta ei edusta avointa antisemitismiä, mutta väistämättä se hyökkää juutalaista uskontoa vastaan. Miksi? Analyysissään Eskola väittää, että länsimainen kulttuuri kuljettaa yhä pinnan alla antijudaistista asennetta siitä huolimatta, että ulkonaisesti kirjoittajat kannattavat tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. Vaikka tutkituissa romaaneissa ollaan tietoisia juutalaisvihamielisyyden kauheudesta, samat romaanit omaksuvat ylimielisen asenteen vanhatestamentilliseen uskoon. Kärkevään nietzscheläiseen tapaan kirjoissa hylätään juutalaiset käsitykset. Jeesuksesta tehdään näissä romaaneissa juutalaisuuden täysi vastakohta ja antiteesi.