Toiseustarinat : äitinä suomalaisessa yhteiskunnassa

The focus of this study is to analyse the power relations on how our society normalizes motherhood and what kind techniques of power can be found in the motherhood culture. This study is an educational family research, and the aim of this study was to analyse those power frames that try to limit mothers in their motherhoods. There were seven mother participants in this study. They wrote essays about their experiences of motherhood in the Finnish society. The method of the research was qualitative, and the data was analysed by discourse analysis. The theoretical part of the research consists of distinguish in parenthood, family policy in families with children and motherhood in the Finnish society. The methodological approach is Michel Foucault´s analytic of power relations, and in this viewpoint I try to find out the different discourses of motherhood. In this study, mothers process against those assumptions of motherhood, which limit their freedom as acting in their role as mothers. Mothers locate themselves in the position of the Other that differs from those motherhood discourses which mothers were talking about. From the point of the Others , mothers processed their own motherhood, and they feel that they were always distinguished from the motherhood which they were expected to belong. Six categories were found in the motherhood assumptions: the norm of education, the myths of motherhood, the role assumptions in the motherhood, the norm of motherhood and discourse of good parenting, and discourse of project parenting. These discourses of motherhood assumptions make limitations, classifications and difference among motherhood. These assumptions were told by people for example in maternity clinics, first and security houses, judiciary systems, nursery, or by some other people. Mothers in this study made a comparison between the motherhood assumptions and themselves. In this study, mothers also criticize the culture of motherhood in the society and feel incompatible with the norms of motherhood around them. This may also increase mothers exhaustion.

Tutkimuksessa tarkastellaan valtasuhteiden näkökulmasta, miten yhteiskunnassamme äitiyttä normalisoidaan, sekä millaisia valtatekniikoita löytyy äitiyskulttuuristamme. Pyrin tällä kasvatustieteen perhetutkimukseen piiriin kuuluvalla pro gradu -tutkimuksellani nostamaan esiin niitä yhteiskunnassamme olevia valtakehyksiä, jotka pyrkivät rajaamaan äitejä äitiydessään. Tutkimukseen osallistui seitsemän äitiä, jotka kirjoittivat kokemuksistaan siitä, millaista on olla äitinä suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimus on laadullinen ja aineisto analysoitiin diskurssianalyyttisesti. Tutkimuksen teoreettisessa osassa käsitellään vanhemmuuden eroja, lapsiperheisiin kohdistettuja perhepoliittisia tukia sekä äitiyttä suomalaisessa yhteiskunnassa. Metodologiset käsitteet liittyvät Michel Foucault´n valtasuhteiden näkökulmalle, jonka avulla pyrin löytämään erilaisia diskurssin kohteena olevia äitiyksiä. Tutkimukseen osallistuneet äidit prosessoivat niitä äitiyden oletuksia vastaan, joilla yhteiskuntamme yrittää heitä rajata äitiyden toimijoina. Äidit lokalisoivat itsensä positioon Toinen, joka on erillään niistä äitiyden diskursseista, joista he puhuvat ja jotka ympäröivät heitä. Toiseuden kautta äidit prosessoivat omaa äitiyttään, joka on aina hieman erillään siitä äitiyden diskurssista, johonka heidän mielestänsä tulisi kuulua. Näistä diskursiivisista äitiysoletuksista muodostui kuusi kategoriaa, joihin aineiston äidit itseänsä vertasivat. Nämä kuusi kategoriaa olivat; koulutusnormi, äitimyytit, äitiyden rooliodotukset, äitiyden normit ja hyvän vanhemmuuden diskurssi, sekä projektivanhemmuus diskurssi. Diskursiiviset oletukset äitiydestä sisälsivät yleensä joidenkin ulkopuolisten määritelmiä äitiydestä. Nämä loivat aineiston äideille käsityksiä siitä, mitä heidän kuuluisi olla äiteinä. Nämä olivat äitiyttä rajaavia, luokitteluja muodostavia sekä äitiyttä erottelevia diskursseja, joita saattoivat tuottaa muun muassa asiantuntijat neuvoloissa, ensi- ja turvakodeissa, oikeuslaitoksissa, päiväkodeissa tai muut ihmiset. Näihin diskursiivisiin äitiysoletuksiin äidit vertasivat omaa äitiyttään. Aineistossani äitien tekemä äitiyskulttuurinsa kyseenalaistaminen ja oman äitiyden prosessoiminen, sekä myös vallitsevien normien yhteensopimattomuuden kokeminen, saattavat omalta osaltaan myös lisätä äitien kokemaa uupumusta.